Viime päivinä kirjoitettua ja kuvattua

Torstaina

 Kello 10.30

On sateinen ilma. Heikki soitti aamulla, että menee kuvauttamaan jalkansa, joka jäi eilen puun alle. Luulen, ettei siitä luita ole poikki, voi jotain pikku murtumia olla, ehkä siitä on tullut värikäs, koska oli siinä jo eilen metsässä väriä, se puu tuli aivan siihen kohtaan kun jalkapöydällä metsurinsaappaan metalliosa loppuu, eikä se puu kaatunut siihen vaan se putosi pystyssä kannolta, no tulee ainakin asia selväksi, kun käy lääkärissä.

Paistan jääkaapin siivouspiirakkaa, siinä on kaikki vanhaksi menneet juustot, makkarat ja kermaviilit, vähän munaa ja maustetta sekaan. Kyllä miehet sen nälkäänsä syövät.

Eilen illalla poiki hieho. Ihmettelin minne Erkki jäi, kun se aika myöhään levitti vielä kuivikepaalin, puoli yhdeksän uutiset tuli jo, kun Erkki tuli sisään ja sanoi veikeä ilme naamalla, että se hieho poiki, siksi virnuili, kun minä olin joskus seitsemän aikaan väittänyt, ettei se ennen aamua poiki. Aamulla olivatkin niin pätevä pari, vasikka imi-lussutti emäänsä ja emä nuoli vasikan hännän alustaa, eli näyttää siltä, että saatiin taas pätevä uusi emolehmä.

Jukka soitti eilen, että hänet saisi hakea tänään illalla kotiin, perjantaina ei ole koulua, mutta hänen täytyy päästä viimeistään sunnuntaina takaisin juhlimaan vappua.

Tietenkään ne paskakärryn palikat, jotka eilen haettiin matkahuollosta, eivät ole oikean mittaisia. Seuraava lähetys tulee joskus lähiaikoina Venäjältä Suomeen, jos niissäkään sitten on meen kärryyn sopivia. Mikko katsoi viikonloppuna meen lantalaan ja sanoi, että ootte te sentään jotakin saaneet talven aikana aikaiseksi. Onhan se hyvä, että luomuviljelijällä on paskaa lantalassa, vaikka muuta ei sitten olisi saatukaan aikaiseksi.

Kantonen ajelee meen pihassa, varmaankin katselee pöllikasoja, hyvä että asia etenee, lähtis tehdyt tukit pian Pihlavan sahalle.

Vein kaksi isoa kurpitsaa vanhan omenapuun alle, kärrään sinne loputkin kurpitsat tänään, kaukaa katsottuna näyttää kuin keltaiset kukat kukkis, narsissit. Mutta se onkin pelkkää petosta. Ne kurpitsat saavat maatua sinne, en ajatellut edes siivota pois, kyllä akileijat ja juolavehnät kasvaa niistä yli ennen juhannusta. Mutta pian on aika kylvää uudet kurpitsat.

Sitten kun oltiin lähdössä Jukka hakemaan, oli tämä harmaa vasikka hukassa, olin jo vahtanut vaatteeni, kun Erkki soitti, ettei löydä harmaata vasikkaa mistään, mutta pihakurassa on pieniä sorkanjälkiä. Pitkän pähkäilyn ja etsimisen jälkeen se löytyi lantalan tausta myrskytuhoalueelta nukkumassa ison kannon vieressä vähän oksien suojassa. Erkki kantoi sen sitten karsinaan ja menoksi. Tässä kuvassa se on aivan nuori ja neitseellisen korvamerkitön.

 

Perjantaina 

Jukka lähti Juuson ja ehkä jonkun muunkin kanssa Seinäjoelle. Ei Heikin jalassa mitään vakavaa vikaa ole. Tehtiin hommia mitä tehtiin, perjantai oli tavallinen päivä karjatyöt aamulla ja illalla välissä myrskytuhopuita. Minä lämmittelin jotakin vanhaa muusia….

Lauantaina

Sama jatkui. 505:stä räjähti eturengas metsässä, kun Heikki ajoi tukkeja, joten sunnuntaina ei ajeta puita sillä vehkeellä, ehkä maanantaina saadaan uusi rengas. Heikki jatkoi hommia moottorisahalla. Olin kans siellä Valvatunmaassa kiskomassa vinssin narusta, soitin kolmen aikaan Jukalle, että laittaa saunaan valkeen, jotta saa aamulla koneessa pyörineet pyykkinsä kuiviksi ja saahan siellä saunoakin. Hän sanoi, että kahden kilometrin päästä. Sitten kohta soitti Maria, että he tulee nyt kaivamaan luumupuun juurivesoja itselleen istutettavaksi, joten me lähdettiin Erkin kanssa kolmen jälkeen kotia kohti, Heikki jäi sahaamaan. Kun tultiin kotiin, tuli jo piipusta savu ja sauna lämpesi. Jukka oli lämmittänyt mikrossa itselleen ruokaa. Sitten Maria ja Anssi tulivat. Maria keitti kahvit. Kuuden aikaan sanoin Jukalle, että ei lisäisi enää puita saunan pesään, kiuas voi sulaa, vaan parasta laittaa sen pesällisen jälkeen pelli kiinni.

Kannoin puuntaimet ylös kellarista päivänvaloon, lehtikuusissa oli uusia kalpeita lehtiä. Ne on kaikki tavallisia ulkona viihtyviä puita, mutta ne jäi syksyllä ruukkuihin, kun ei ollut paikkaa mihin istuttaa, niin metsälehmus on asustanut muovipussissa jo ainakin kaksi vuotta ehkä kolme, se on vaan siinä pussissa, olen joskus kaivanut sen Valvatunmaasta metsästä. Sillä olisi nyt aika löytää loppusijoituspaikka.

Sunnuntaina

Kello 9.00.

Karja on ruokittu ja kuivitettu, vaikka meni vähän tavallista kauemmin aikaa, kun paalisippurilla oli yskä, rööri täynnä moskaa. On oikein kaunis ja aurinkoinen aamu.

Aamupäivällä tein nokkoskeittoa kuunnellessani jumalanpalvelusta radiosta, Jukka nukkui, Erkki luki Satakunnan Kansaa. Sitten käytiin työntämässä sonnat lantalaan lehmien ruokintakäytävältä ja kun Jukka oli saanut puolenpäivän aikaan aamukahvinsa Jukka ja Erkki lähtivät hakemaan Valvatunmaasta metsästä sitä räjähtänyttä 505:n eturengasta.

Vietiin Jukka Poriin ennen ilta navettaa. Tai itse Jukka sinne meni, mutta mentiin maakuntamatkailemaan mukaan, jotta saatiin tuotua meen auto takaisin.

Maanantaina

Kello 16.

Sima ei käy. Heikki on metsätöissä Valvatunmaassa. Erkki kävi aamun navettatöiden jälkeen korjauttamassa renkaan ja vei paikoilleen ja vinssasi puita. Minä kaivoin pihassa ja järjestelin sisällä. Ilmari oli soittanut Erkille metsään, että meen tukilomakkeista on varsinainen tukihakemus palauttamatta. Mihin ihmeeseen Vipu oli sen jättänyt, joskus viime viikolla klikkasin palauta kaikki ja tulostin kasan paperia, en tarkemmin tutkinut mitä siinä oli, kun nippu tuntui käteen paksulta. Nyt sen pitäisi olla perillä, en tehnyt siihen mitään muutoksia. En ymmärrä mihin se silloin ekakerralla jäi.

Kai lähdetään tästä antamaan naudoille lisää ruokaa.