Pirteä syksy

Vai, että kuvia katselemaan. Tänään tehtiin haketta, siitä en nyt ottanut kuvia, mutta haketuskuvia löytyy muistin uumenista, joskus toiste sitten!

Pitäisi olla syksyistä, mutta ei synkkää, siis, pirteää syksyä? Onko sellaista?

Mikä ettei!

Kuvien yhteinen otsikko on: Aamulla Valvatunmaassa, vesi melkein jäässä.

Palasin blogilleni

Siis missä olen ollut? Edellisessä jutussa on viimejoulun kynttilät. Ei tän näin pitänyt mennä. Nyt muuttuu tyyli! Ai miten? Siten, että kuvien ei tarvitse olla aivan uusia, eikä asioittenkaan. Ajankohtaista se on silti, kun sitä sillä hetkellä muistelee: eilistä, mennyttä kesää tai vaikka mitä. Tänä vuonna on kyllä tullut otettua kuvia aika paljon, mutta en ole sitten jaksanut tehdä niille muuta, ko tyhjentää muistikortilta kovalevylle. Kuvissani on tietysti kasveja ja maisemiakin, eipä juuri ihmisiä, joku satunnainen lehmä tietysti?

Tässä vaikka otsikolla: Älä nuole linssiä! Vaikka kieltä ei näykään.

En mä ihan hukassa ole ollut ja suunnilleen muistan mitä olen puuhaillut. Syksyllä vaan elämäntahti muuttuu, toivottavasti, vähän rauhallisemmaksi ja voi välillä rauhottua katselemaan kuvia ja kirjoittamaan niille tekstejä.

Hyvää uutta vuotta!

 Ei mitään lupauksia! Eihän, niistä ja niiden toteuttamisen lopahtamisesta tulee vain paha mieli. Niiltä ihmisltä, jotka ovat suunnitelleet ja valmistelleet joulua juhannuksesta tai vapusta asti, saattaa joulu olla jo ohi, mutta minä ole vasta hoksannut, että se tuli jo, pitääkö joululiinat silittääkin. Kuusi seisoo kuivumassa maanantaihin asti. Nyt vasta maistelen jouluruokia, kun otan tapaninpäivän illalla pakastimeen tunkemiani laatikoiden jämiä ja kalkkunan paloja. Jouluna on pakko olla niin montaa lajia ruokaa, ettei kaikkia ehdi maistella. Kinkku ja suklaa riitäisi hyvin. Olen päässyt niin hurjaan jouluvauhtiin, että paistoin eilen ensimmäiset piparit, senkin taikinan olin heittänyt joskus aatonaattona pakastimeen, kun havaitsin, ettei ketään kiinnosta piparit, ei leipominen, ei syöminen. Eikä pyhinä kukaan kaivannut pipareita.

En siis ole tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, en ole edes päättänyt kirjoittaa säännöllisesti blogia, mutta voihan siitä silti haaveilla.