Viime päivinä kirjoitettua ja kuvattua

Torstaina

 Kello 10.30

On sateinen ilma. Heikki soitti aamulla, että menee kuvauttamaan jalkansa, joka jäi eilen puun alle. Luulen, ettei siitä luita ole poikki, voi jotain pikku murtumia olla, ehkä siitä on tullut värikäs, koska oli siinä jo eilen metsässä väriä, se puu tuli aivan siihen kohtaan kun jalkapöydällä metsurinsaappaan metalliosa loppuu, eikä se puu kaatunut siihen vaan se putosi pystyssä kannolta, no tulee ainakin asia selväksi, kun käy lääkärissä.

Paistan jääkaapin siivouspiirakkaa, siinä on kaikki vanhaksi menneet juustot, makkarat ja kermaviilit, vähän munaa ja maustetta sekaan. Kyllä miehet sen nälkäänsä syövät.

Eilen illalla poiki hieho. Ihmettelin minne Erkki jäi, kun se aika myöhään levitti vielä kuivikepaalin, puoli yhdeksän uutiset tuli jo, kun Erkki tuli sisään ja sanoi veikeä ilme naamalla, että se hieho poiki, siksi virnuili, kun minä olin joskus seitsemän aikaan väittänyt, ettei se ennen aamua poiki. Aamulla olivatkin niin pätevä pari, vasikka imi-lussutti emäänsä ja emä nuoli vasikan hännän alustaa, eli näyttää siltä, että saatiin taas pätevä uusi emolehmä.

Jukka soitti eilen, että hänet saisi hakea tänään illalla kotiin, perjantaina ei ole koulua, mutta hänen täytyy päästä viimeistään sunnuntaina takaisin juhlimaan vappua.

Tietenkään ne paskakärryn palikat, jotka eilen haettiin matkahuollosta, eivät ole oikean mittaisia. Seuraava lähetys tulee joskus lähiaikoina Venäjältä Suomeen, jos niissäkään sitten on meen kärryyn sopivia. Mikko katsoi viikonloppuna meen lantalaan ja sanoi, että ootte te sentään jotakin saaneet talven aikana aikaiseksi. Onhan se hyvä, että luomuviljelijällä on paskaa lantalassa, vaikka muuta ei sitten olisi saatukaan aikaiseksi.

Kantonen ajelee meen pihassa, varmaankin katselee pöllikasoja, hyvä että asia etenee, lähtis tehdyt tukit pian Pihlavan sahalle.

Vein kaksi isoa kurpitsaa vanhan omenapuun alle, kärrään sinne loputkin kurpitsat tänään, kaukaa katsottuna näyttää kuin keltaiset kukat kukkis, narsissit. Mutta se onkin pelkkää petosta. Ne kurpitsat saavat maatua sinne, en ajatellut edes siivota pois, kyllä akileijat ja juolavehnät kasvaa niistä yli ennen juhannusta. Mutta pian on aika kylvää uudet kurpitsat.

Sitten kun oltiin lähdössä Jukka hakemaan, oli tämä harmaa vasikka hukassa, olin jo vahtanut vaatteeni, kun Erkki soitti, ettei löydä harmaata vasikkaa mistään, mutta pihakurassa on pieniä sorkanjälkiä. Pitkän pähkäilyn ja etsimisen jälkeen se löytyi lantalan tausta myrskytuhoalueelta nukkumassa ison kannon vieressä vähän oksien suojassa. Erkki kantoi sen sitten karsinaan ja menoksi. Tässä kuvassa se on aivan nuori ja neitseellisen korvamerkitön.

 

Perjantaina 

Jukka lähti Juuson ja ehkä jonkun muunkin kanssa Seinäjoelle. Ei Heikin jalassa mitään vakavaa vikaa ole. Tehtiin hommia mitä tehtiin, perjantai oli tavallinen päivä karjatyöt aamulla ja illalla välissä myrskytuhopuita. Minä lämmittelin jotakin vanhaa muusia….

Lauantaina

Sama jatkui. 505:stä räjähti eturengas metsässä, kun Heikki ajoi tukkeja, joten sunnuntaina ei ajeta puita sillä vehkeellä, ehkä maanantaina saadaan uusi rengas. Heikki jatkoi hommia moottorisahalla. Olin kans siellä Valvatunmaassa kiskomassa vinssin narusta, soitin kolmen aikaan Jukalle, että laittaa saunaan valkeen, jotta saa aamulla koneessa pyörineet pyykkinsä kuiviksi ja saahan siellä saunoakin. Hän sanoi, että kahden kilometrin päästä. Sitten kohta soitti Maria, että he tulee nyt kaivamaan luumupuun juurivesoja itselleen istutettavaksi, joten me lähdettiin Erkin kanssa kolmen jälkeen kotia kohti, Heikki jäi sahaamaan. Kun tultiin kotiin, tuli jo piipusta savu ja sauna lämpesi. Jukka oli lämmittänyt mikrossa itselleen ruokaa. Sitten Maria ja Anssi tulivat. Maria keitti kahvit. Kuuden aikaan sanoin Jukalle, että ei lisäisi enää puita saunan pesään, kiuas voi sulaa, vaan parasta laittaa sen pesällisen jälkeen pelli kiinni.

Kannoin puuntaimet ylös kellarista päivänvaloon, lehtikuusissa oli uusia kalpeita lehtiä. Ne on kaikki tavallisia ulkona viihtyviä puita, mutta ne jäi syksyllä ruukkuihin, kun ei ollut paikkaa mihin istuttaa, niin metsälehmus on asustanut muovipussissa jo ainakin kaksi vuotta ehkä kolme, se on vaan siinä pussissa, olen joskus kaivanut sen Valvatunmaasta metsästä. Sillä olisi nyt aika löytää loppusijoituspaikka.

Sunnuntaina

Kello 9.00.

Karja on ruokittu ja kuivitettu, vaikka meni vähän tavallista kauemmin aikaa, kun paalisippurilla oli yskä, rööri täynnä moskaa. On oikein kaunis ja aurinkoinen aamu.

Aamupäivällä tein nokkoskeittoa kuunnellessani jumalanpalvelusta radiosta, Jukka nukkui, Erkki luki Satakunnan Kansaa. Sitten käytiin työntämässä sonnat lantalaan lehmien ruokintakäytävältä ja kun Jukka oli saanut puolenpäivän aikaan aamukahvinsa Jukka ja Erkki lähtivät hakemaan Valvatunmaasta metsästä sitä räjähtänyttä 505:n eturengasta.

Vietiin Jukka Poriin ennen ilta navettaa. Tai itse Jukka sinne meni, mutta mentiin maakuntamatkailemaan mukaan, jotta saatiin tuotua meen auto takaisin.

Maanantaina

Kello 16.

Sima ei käy. Heikki on metsätöissä Valvatunmaassa. Erkki kävi aamun navettatöiden jälkeen korjauttamassa renkaan ja vei paikoilleen ja vinssasi puita. Minä kaivoin pihassa ja järjestelin sisällä. Ilmari oli soittanut Erkille metsään, että meen tukilomakkeista on varsinainen tukihakemus palauttamatta. Mihin ihmeeseen Vipu oli sen jättänyt, joskus viime viikolla klikkasin palauta kaikki ja tulostin kasan paperia, en tarkemmin tutkinut mitä siinä oli, kun nippu tuntui käteen paksulta. Nyt sen pitäisi olla perillä, en tehnyt siihen mitään muutoksia. En ymmärrä mihin se silloin ekakerralla jäi.

Kai lähdetään tästä antamaan naudoille lisää ruokaa.

Hyvä nokkoskeitto

Nyt punnitsin ja mittasin nokkoskeittoni aineet. 

50 g voita

30 g vehnäjauhoja

8 dl maitoa

100 g nokkosia = 2 litraa

1 tl valkopippuria

Jauhot kiehautetaan voissa, lisätään maito, kiehautetaan. Nuoret nokkoset kastetaan kiehuvaan veteen, valutetaan ja silputaan, lisätään keittoon ja keitto kiehautetaan vielä. Paranee, jos hautuu hetken ja nokkoset pehmenee.

Jos välttämättä haluaa, voi lisätä ripauksen suolaa, mutta nokkonen on aika kivennäispitoinen, eikä suolaa kaipaa. Pippuria voi laittaa vähemmän, jos haluaa ja maitoa voi laittaa koko litran, jos tykkää ohuemmasta keitosta. Jos maidon määrää vähentää, saa muhennoksen lihan tai kalan kanssa syötäväksi. Soppa syödään näkkileivän kanssa. 

 Lusikka pitää kans olla:D

Säätila huhtikuun lopulla

Huhtikuun 18. päivänä satoi lumi-räntää ja 22 päivä oli vielä metsätiellä lunta.

 23. päivänä lunta ja jäätä metsässä Valvatunmaassa.

 27. päivänä illalla, siis eilen oli kevän tai kesän ensimmäinen ukonilma. Jyrinä kuului kaukaa, Erkki sitä kuunteli, minä istuin saunassa, mutta pilvestä kävin nappaamissa kuvia.

 Kauvatsanjoki samoin eilen illalla, kuvat otettu Yttilän sillalta, ensin alavirtaan, sitten ylävirtaan.

Nyt lauantai aamulla on pilvipouta, mutta lämmin.

Kuvia metsästä

Perjantaina

Ei kun vinssaamaan

Sunnuntaina

 Erkki tulee

 Erkki menee

 Ei saa häiritä työntekoa

 Saapas häiritä

Mikko tutkii Lievijärvenseuta kartalta

Maanantaina

Heikki tulee

 Lievijärvessä on vielä mustaa jäätä

Tiistaina

Kyllä tästä hyvin pääsee menemään

 Tankkaus

Keskiviikkona

Vastaantulevaa liikennettä, tämä on yksikaistainen tie

 Tästä ei mahdu, otetaan puu pois

 Puru pitää puun pystyssä, kun puru otetaan pois puu kaatuu. Sahaus

 Pyöräytys

 Pätkintä

Sellaisia tällä kertaa!

Nokkoskeittoa

Jos nyt sitten pitäisi selittää millainen on mun mielestä hyvä nokkoskeitto, niin se pitää tässä vaiheessa selittää, koska meillä ei ole vielä niin pitkiä nokkosiä, että viitsisin kerätä, eikä sellaista hyvää ohjetta löydy mun matskuista, olen varmaan tehnyt sen aina mututuntumalla, mitään mittaamatta ja ylöskirjaamatta. Se menee näin:

Laitetaan kasariin voita, lisätään vehnäjauhoja, kuumennetaan, sekotellaan ja lisätään tarpeeksi maitoa. Nokkoset kiehautetaan tai jos ne on aivan nuoruuttaan hentoja, ne vain kastetaan kiehuvaan veteen. Nokkoset valutetaan ja hienonnetaan. Keitto maustetaan suolalla ja valkopippurilla. Määrät voisi olla vaikka suunilleen 2 rkl voita ja 3 rkl jauhoja ja maitoa jotain 7 dl. Keiton pitää olla vähän sakeaa, muuten se on juotavaa litkua.

Tietysti voi tehdä kevytversion, eli suurustaa tärkkelyksellä vettä tai rasvatonta maitoa ja silppuaa nokkoset sekaan ja vähän mausteita, mutta tuo ei ole se mun mielestä hyvä nokkoskeitto. Mutta jos keitosta tekee vähemmän rasvaisen ja vähemmän paksun, voi sekaan laittaa juureskuutioita ja perunaakin. Siinä tapauksessa voi liemen vaihtaa maidosta lihaliemeen ja tuollainen lihaliemeen tehty nokkos-juureskeitto on hyvä vaihtoehto.

Paljonko nokkosia tarvitaan litran soppaan? Sitä on todella vaikea määritellä, yleenä puhutaan vetomitoista: litra tai ämpärillinen, mutta ei siitä mitään tolkkua saa, onko ne vain heitetty kippoon vai sullottu tiukkaan, siis ämpärillinen on sopiva määrä, ämpäreitäkin on eri kokoisia. En ole koskaan punninnut nokkosia!

Minusta sopivin mauste on valkopippuri tuohon maitopohjaiseen keittoon ja sipuli sopii mainiosti mukaan, mutta muuten vaihtoehtoja on vaikka mitä, kumina tulee seuraavana, muskottipähkinä, korianteri ja sekaan voi heittää auringonkukansiemeniä tai muitakin siemeniä (ellei kylvä niitä maahan:D). Lihaliemi pohjaiseen keittoon sopii mausteeksi suunnilleen samat mausteet, jotka sopii lihakeittoon: laakerinlehti ja maustepippuri.

Nokkonenhan on suunnilleen samanlainen keittiössä kuin pinaatti ja tähän samaan sarjaan kuuluvia kasveja on luonnonkasveissa paljon: vuohenputki, poimulehti, maitohorsma, apilat, ratamo.... ja pihakasveihin kuuluva köynnöspinaatti, mulla on sellainen, mutten ole syönyt sitä, pitää varmaan muuttaa tavat ja tehdä siitä soppaa, se kasvaa jo innolla seinustalla. Ihan kaikkea ei kannata maistella, sillä kasveissa on vaarallisen myrkyllisiäkin.

Nyt saisi sää lämmetä, jotta olisi ruokaa tulossa. 

Sitten kun teen nokkoskeittoa mittaan aineet, niin tulee parempi selko suhteista.

Lauantai, taas

Viikko vierähtänyt kun olen viimeksi laittanut tänne varsinaista päiväkirjaa. Kun etsein tietoja mitä viikon aikana on tapahtunut, löysin yllättävän vähän merkintöjä, mihin viikko on kulunut?

Eilen (perjantaina) aamupäivällä oltiin räntäsateessa Valvatussa vinssaamassa tuulikkatoja. Pitää painottaa sanaa me, sillä minä olin kans metsässä. Kiskoin vinssin narusta, silloin kun oletin olevan sopiva hetki, kyllä sen sitten kuuli, jos ei ollut. Mulla oli liian vähän vaatteita ja hyvin vettä läpäiseviä, kun luulin, että mun tehtävä on kiskoa sitä vaijeria, mutta seisoin ja vedin narusta, miten meikä läskimaha olisi siellä suorutakossa risukossa kivikossa pystynyt viemään vaijeria, niin lopputulos oli, että tuli vilu iltaan asti. Iltapäivällä satoi vettä ja käytiin huollatuttamassa sammuttimet vakuutusyhdistyksessä tarjouksessa ilmaiseksi, samalla käytiin ruokakaupassa ja istuttiin hetki kirjastossa sammuttimia ootellessa.

Perjantain iltahuviksi poiki hieho, ei siinä mitään ongelmaa ollut, laitoin herätyskellon soittamaan yhdeltä, että Erkki käy katsomassa osaako vasikka syödä, osasi se, siellä olikin jo toinen hieho poikimassa ja Erkki kulutti aikaansa keskiyöllä netissä odotellessa poikimisen etenemistä, keitti kaakaot ja sellaista, minä nukuin, ainakin aika hyvin, kolmelta Erkki tuli ja sanoi menevänsä katsomaan miten toinen vasikka osaa syödä sitten, kun kaakao herättää vessaan, mutta minä havahduin puoli kuudelta, sitten me mentiin yhdessä pällistelemään vasikoita, ei niissä mitään kummallista ollut, mentiin vielä hetkeksi nukkumaan. Sitten päivä (lauantai) jatkuikin normaalin kaavan mukaan, syötiin puuroa, työnnettiin sonnat lantalaan, lastattiin rehua pöytään, Heikki tuli nosteleen rehupaaleja ja minä keitin kahvia, sitten alkoi miehillä se sama loputun tuulikaatojen keräily. Mikko tuli puolenpäivän aikaan ja meni samalle palstalle. Minä olen täällä lämmittänyt aitokiuasta ja tehnyt muuta sellaista mitä saattaa tulla lauantaina mieleen, samalla seurannut hiehojen elämää: poikineiden ja poikimattomien.

Mitäs viikon aikana on tullut kirjattua päivkirjaan. Etsin. Löydän joitakin pätkiä.

Maanantai, kello 16

Tänään tuli kevät, aurinko paistoi lämpimästi, västäräkki pariskunta tuli jo lauantaina, tänään lenteli sitruunaperhonen ja nokkosperhosia. En katso sääennustetta. Tänään kaivoin juolavehnän juuria kukkapenkistä ensimmäisen kerran tänä keväänä.

Heikki ajaa tukkeja kasalle 505:llä Harhionmaassa tai on jo ehtinyt ajaa Valvatunmaahan. Erkki lähti Niittumäen kautta kohti Valvatunmaata 702:lla vinssin kanssa, matkaan voi mennä aikaa, sillä kaatuneita puita on matkan varrella. Ja edelleen on tavoite saada vain myyntiin menevät tukit kasoille, sitten vasta alkaa hakerankojen keräily, saattaa mennä kylvöjen jälkeen, ei hyvä, joskus on  kylvöjen valmistumisen ja rehunteon aloituksen välissä aika vähän päiviä, se riippuu tietysti säästä.

Eilen sunnuntaina lähdin aamuhommien jälkeen Leenan ja Kaisan kanssa Pirkkahalliin puutarhamessuille. Ei siellä mitään mullistavia uutuuksia ollut, mutta oli se paljon parempi, kuin Turun puutarhamessut. Nyt olen käynyt kevään aikana kaksilla puutarhamessuilla, se on ihan kauheen paljon, kun edellisestä kerrasta tätä ennen on suunnilleen 15 vuotta, en edes muista vuotta, kun vanhenen kolmekymmentä vuotta vuosiluku varmaa palautuu mieleen. Kun tulin, olikin sitten iltahommiksi kevään ensimmäinen hiehon poikiminen, ei paha, mutta kyllä me sitä vähän autettiin. Nyt näyttää siltä, että saatiin pätevä uusi lehmä, alkoi heti hoitamaan vasikkaansa taidolla. Erkki seurasi sivusta miten imetys alkoi onnistumaan, mutta minä katsoin töllöstä Kotikatsomon Uutishuoneen, siitä tuli vähän sellainen olo, että oli liikaa väännetty 1970-luvun vaalivoiton saanut SMP samanlaiseksi nykypäivän Perussuomalaisten kanssa. Toisaalta tietysti olin 1970 aika nuori enkä seurannut politiikkaa, mutta jotenkin tuossa Uutishuoneessa oli sanoja, joita minusta ei käytetty 1970-luvulla. Mutta hyvä ajankuvaus kuitenkin, töllöstä tulee aika vähän ohjelmaa mun mieleeni.

*
Sitten kävin hakemassa miehet Valvatunmaasta ja tultiin Ahvenuksen kautta, Heikki kävi siellä siistimässä yksi yö tekemäänsä tukkikasaa. Heikki jätettiin Harhioon, hänen autonsa oli siellä ja hän meni siitä suoraan kotiinsa Rausenkulmalle. Me tultiin Erkin kanssa tekemään karjatyöt. Tulin vähän vaille seitsemän sisälle, enkä viitsinyt tehdä sen jälkeen juuri mitään, en edes laittaa kuvia tänne blogiin. Erkki sen sijaan intoili ja kävi palokunnassa ja kirjastossa.

Tiistai, kello 13

Eilinenkin teksti on tuossa julkaisematta, mutta kuvia sain liikkeelle pois kamerasta. Sitä samaa vaan: rehua pöytään ja sontaa lantalaan ja miehet ajaa puita. En tiedä missä Heikki ajaa puita, mutta luultavasta jossain Laviassa, kun ei ole vielä tänään käynyt meen soppakattilalla syömässä, jos se on aamuvuorossa, niin voi ilmestyä pian, mutta se voi olla missä vuorossa vaan, paitsi ei yövuorossa, koska hän välttää metsätöitä keskellä yötä.

On eilistä viileämpi sää, ei hirveästi himota mennä kaivamaan juolavehnän juuria kukkapenkistä, mutta voin mennäkin. Suunnittelen tekeväni talvikurpitsasta ruokaa: soppaa ja/tai piirakkaa.

*

Siitä sopasta tuli pahaa. Kai se kurpitsa oli huono, pitkälti yli puoli vuotta ollut Marian viileässä huoneessa. Siellä on vielä monta kurpitsaa.

Keskiviikko

Räntäsadepäivä

Käytiin aamupäivällä kaupassa

Karjan kanssa ei mitään erityistä, kaksi nuorimmaista on ilman korvamerkkiä, mutta pirteinä ja pätevinä.

Aikaa meni kirjan ääressä, kun innostuin Kari Hotakaisen kirjasta Jumalan sana, ei räntäsateessa viitisi juolavehnän juuriakaan repimään. 

Kiikoisten kunta päätti liittyä Sastamalaan, joten Ilolan palvelukodin lämmitys loppuu tässä muodossa, luulen niin, kun nykyinen sopimus loppuu vuoden 2014 tai ehkä jopa ennen, koska toinen sopimusosapuoli lakkaa olemasta.

Torstai

Kello on 8.45. Tehtiin karjatyöt aika aikanisin, kun eilen iltapäivällä oli niin paljon rehua pöydässä, ettei laitettu yhtään paalia mihinkään, ei ne kiukkuisia olleet. Nyt on hernekeitto ja ohrankryynipuuro puuhellalla kiehumassa. 

Ja nyt lauantaina kello 19.30, Erkki on vielä pihatolla tai jossakin muualla ulkona, karja sai illalla vain kuivikkeita, eivät olleet saaneet rehujaan syötyä päivän aikana. Mikko on vielä puita ajamassa Valvatussa. Heikki on luultavasti mennyt kotiinsa, kun aamupäiväälä lupasi tehdä töitä metsässä, kunnes alkaa vituttamaan, tai sitten ei ole alkanut. Jukasta ja Mariasta ei ole kuulunut mitään viime lauantain jälkeen, huomenna vois soittaa. Nyt menen laittamaan saunan pellin kiinni. 

Ja julkaisen, ylevä termi, tämän sekavan päiväkirjani.

Kasveja 16.4 ja västäräkki

Viime vuotinen äitienpäiväruusu kukkii, mutta kukka on aivan täynnä kirvoja. Pitääkö luomuviljelijänkin myrkyttää

Ruttojuuri kukkii, onhan se kaunis, tuollainen viidentoista-kahdenkymmenen sentin tönö.

Morsinko on pirteä.

Ja sitten löytyi talvivalkosipuleita ulkoa maasta, ne pitäisi kerätä yhteen paikkaan, kun latvasipuleita tippuu kesällä maahan, niin satoa voi löytää vähän sieltä sun täältä.

Ikivanha jalopioni on hengissä. Siirsin sen viime syksynä ja jaoin samalla. Äiti kyllä varoitti, ettei sitä saa siirtää usein, minusta se ei ollut usein, kun juuri ja juuri muistan miten kaivettiin se äitin tätin pihasta tämän kuoleman jälkeen, vuosi oli ehkä 1963, siitä asti se on ollut meen pihassa samassa paikassa koskematta. Jos pioni nyt olisi valoisammassa paikassa, kun tuossa entisessä paikassa sen varjoksi oli ehtinyt kasvaa tammi, sekin ehtii neljässäkymmenessä vuodessa terhosta puuksi.

Laakeripuu on sisällä ja aloittanut rehevän kasvun. Se kaipaisi leikkaamista, mutta siitä on kehittynyt vähän hankalan mallinen ja leikkaaminen vaatii hyvää mielikuvitusta. Viime kesän se oli sisällä, jos nyt raahaisi sen juhannukseksena ulos?

Aitopiparminttu oli talven kellarissa, kun en syksyllä tietänyt mihin olisin istuttanut sen, enkä tiedä vieläkään. Nyt se on ollut kuukauden verran jo ulkona.

Lyhtykoison viime syksyiset lyhdyt on ihanaa pitsiä ja hedelmä loistaa sisässä. Ovat vaan niin haperia, ettei voi koskea särkemättä niitä.

Keltasaunio on hengissä, siis vanhat yksiläötkin, syksyn siementaimia näyttää olevan aika paljon.

Västäräkki tiirailee navetan katolla.

Kasveja

Viime syksynä laitoin talvivalkosipulin kynsiä halkinaiseen ämpäriin ja kellariin. Ne talvehtii tosi hyvin ulkona, mutta yleensä ne on keväällä kateissa, vaikka ne aloittavatkin kasvunsa aikaisin keväällä. Nämä aloittivat kasvunsa heti joulun jälkeen ja kavoivat pitkät kalpeat versot. Ei niitä keskellä talvea voinut mihinkään valoon siirtää, kun ei ollut valoa. Nyt ne ovat olleet jo kuukauden verran ulkona. Kellarissa kasvaneet kalpeat verot kärsivät, osa kuivui, osa sinnitteli itseensä lehtivihreää. Nyt sanko näyttää tältä.

 Nämä valkosipulin kynnet ovat ruokakaupasta. Tökein vaan muutamia pikku ruukkuihin, kun olivat alkaneet kasvaa, ennen kuin ehdein syödä niitä.

 Mummun pöydällä kukkineen ja haisseen Aaronin sauvan laitoin multaan. Ei kovin kaunis?

Kliivia lopettelee kukintaansa. En odottanut siltä kukintaa ollenkaan, koska jaoin Mummun vuosia samassa ruukussa kasvaneen kliivian aika rajuin ottein vuosi sitten. Osat lähti hyvin kasvuun ja yllättivät nupuillaan helmikuun lopulla. Nyt kukinta on ohi. Kaipaavat lannoitusta ja paljon valoa, nyt en vaihda ruukkuja, saavat olla rauhassa.

Sain krysanteemin. Hyvä raikas väri. Pidän keltaisesta ja keltaisista kukista, ainakin ruukkukasveista ja syksyn kukkijoista, en niinkään leskenlehdistä, voikukista ja leinikeistä, joita luomuviljelijällä riittää.

Lauantai

Kello 16

Nyt on sellainen olo, ettei voi muuta kuin kirjoittaa päiväkirjaa. Sataa vettä. Soitin äsken sekä Jukalle että Marialle. Ei niille mitään kovin kummaa kuulunut, Maria ei ollut ehtinyt eilen käymään Tampereen vaihto-oppilas infossa, oli ollut töissä ja koulussa. Yritin kehaista Jukkaa, kun sillä on niin paljon opintopisteitä, eniten meen lapsista. Jukalla ei ollut tietoa töistä, no ehkä sitä ehtii, ja onhan sille maataloustöitä, mutta oman alan töitä pitäisi pian alkaa löytymään. Ehdotin Jukalle, että hommaisi itselleen harrastuksen, jota ei voi tehdä netissä. Mikä sellainen voisi olla? Baariin?

Heikki soitti mulle, kun ajeli koulusta kotiin päin. Suunnitteli tulevansa huomenna jätevesitilaisuuteen, siitä vaan, minä en siihen tilaisuuteen taida vaivautua. Kun tilanne menee jämptiksi, niin meikä hommaa vanhanajan huusin, pesuvetet saa mennä mihin menee, pellonojaan, ja Itämeri pelastuu.

Erkki on kuivurilla hommissa, järjestelee paikkoja niin, että voisi alkaa siementen kunnostuksen. Kai illalla otetaan rennosti ja mennään Harhioon lämmittämään sauna, voidaan ottaa lenkkimakkarapaketti mukaan. Jos juomavalinnat on maito, piimä ja vesi, niin taidan ottaa vettä. Paitsi että jääkaapissa olisi pääsiäisenä avattu mehupullo, olisiko se vielä juomakelpoista. Se on aroniamehua, siksi se kuluu hitaasti, on siinä joukossa jotakin, omenaa, tai en muista mitä hapanta, silloin syksyllä ei enää ollut raparperejä, enkä sotkenut siihen puolukkaakaan, joten pakko olla omenaa. Ennen kuin mennään yhtään mihinkään, pitää mennä levittämään paali tai kaksi nautojen pöytään ja ainakin yksi kuivikkeeksi.

Mummu innostui niistä sukututkimuspapereista, jotka vein hänelle eilen. Varsinkin Absalom Viinamäen jälkeläisistä. Hauskinta jutussa on se, että Absalom on meille molemmille, mummulle ja minulle, aika vähän sukua, sukua kuitenkin, ehkä. Mutta kiinnostavin pointti on, että Absalom on asunut meillä joskus 1800-luvun lopulla ja hänen jälkeläisiään on Kauvatsalla aika paljon ja paljon sellaisia, jotka mummu muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Tärkeintä on, että mummu on innostunut jostakin, aivan sama mistä.

Pitää varmaan mennä.

12-13.4

Eilen (12.4) aamulla mentiin aikaisin tekemään haketta Kauppilan kasalta, tai oikeastaan Erkki sen teki, minä livistin kävellen kotiin, kun olin vienyt kärryn Valtralla rankakasan viereen. Aukeella oli jonkin verran muuttolintuja, töyhtöhyyppiä on nykyään paljon enemmän kuin oli muutama vuosi sitten, ehdein seitsemänuutisille kotiin. Mentiin normaaliaikaan karjahommiin, kun Erkki oli vienyt hakekuorman koululle. Karsinassa oli märkä, kiiltävänmusta vasikka, tietysti sillä on valkoinen pää. Pikkusonni.

Iltapäivällä kerrattiin naapurin Leenan kanssa paikallishistoriaa. Leenan tilaama sukututkimus valmistuu lähiviikkoina. Millähän lahjuksella pääsisin tutustumaan siihen. Toisten sukututkimuksista on mielenkiintoista etsiä omia sukulaisia. Oikea sukututkimuksen tekeminen on niin hankalaa ja vaativaa hommaa, ettei minusta taida olla siihen, mutta nykysuomeksi kirjoitettuja valmiita sukututkimuksia on kiva lueskella. Siinä valokuvia selatessa vierähtikin iltapäivä karjan ruokintaan asti. Erkki vietti iltapäivän nautojen kanssa, oli varmistanut, että pikkusonni söi ja talikoi urheilusuoritukseksi sontaa alas ruokintakäytävälle. Olin eilen vähän huonossa vedossa, mua saattaa vaivata lima päässä, mutta se vaiva on niin pieni, ettei oikein viitsi lääkäriinkään mennä, mutta toisaalta vähän jomottaa otsaa ja poskia, korvia kutittaa ja pää on painava kantaa, mutta en oikeesti mikään kovin kipee ole. Hoksasin, että yskänlääke auttaa vaivaan, hassua, kun ei mua yskitä ja nuhakin on pikku köhä, näkee mihin suuntaan tämä tästä kääntyy.

Tänään (13.4) oli pimee sateinen aamu, muutenkaan ei mitään kummallista. Syötiin ruispuuroa, kahvia ei voinut keittää, kun kahvipaketti unohtui Harhioon. Karja sai säkillisen kaura-härkäpapujauhoja, kolme rehupaalia ja vehnänolkipaalin kuivikkeeksi. Erkki laittoi Primeraan kesärenkaat, ne on kyllä vähän kulahtaneet, ainakin syksyn rapakoihin pitäisi saada uudet renkaat.

Lämmitin eilistä soppaa. Se on tehty periaatteella ota mitä on, siinä on tomaattisoseessa papuja ja broileria. Siis just sellaista meillä tehdään aina, hei jee. On siinä sipulia ja mustapippuriakin. Pashan loppu on vielä jälkiruuaksi. Mulla itsellä on kyllä huono ruokahalu, ei tahdo oikea ruoka maittaa ollenkaan, söin vain keitetyn munan ja Puikula-leivän puolikkaan ja join vanhan maidontipan tölkin pohjalta.

Sitten käytiin työntämässä paskat nautojen ruokintakäytäviltä lantalaanja lähdettiin kauppaan, johan oli aikakin, oli suunnilleen kaikki loppu, ei vielä oltu käyty kaupassa pääsiäisen jälkeen. Sitten Erkki sai keitettyä kahvia. Päivälliseksi söin pussillisen salmiakkilakritsia ja join vettä, päälliruuaksi söin banaanin. Sitten skannasin, olis ihanaa, jos olisi suomen kieltä ymmärtävä skannaus ohjelma, olis edes äät ja ööt, kai tuolla silti saa oikeinkirjoitettua tekstiä nopeammin kuin meikäläinen näpyttelisi joka kirjaimen, pitäisi palkata Jukka kirjoittamaan, se kirjoittaisi kaiken mitä meikäläinen ehtisi lukea. Ja sitten skannasin viimevuoden tukilistan ihan vaan jpg:nä ja laitoin sähköpostina Heikille, mielenkiintoista luettavaa illaksi.

Koko päivän on satanut, enemmän tai vähemmän, ei sateessa viitsi yrittää kuvatakaan.

Eilen, toissapäivänä

Takana rinteessä on kuusitukit odottamassa kuljetusta.

Saunan sienustalla viimevuotinen tulikukka. Siemenet ovat lentäneet lähistölle. Alla: väinönputki puskee esiin maasta.

Anopinkieli kukkii kohta

Pääsiäisen työleiri

Pääsiäisen metsätyöleiri lähenee loppuaan. Töissä on ollut kolme innokasta metsuria ja yksi vähemmän innokas, saa arvata kuka ei ole niin innokas:D. Myös satunnaista sähkömiestä tarvittiin välillä vetämään johtoa, että saivat virtaa hitsiin Harhiossa. Säännöllisin välein metsäkärry ratkeaa jostakin kriittisestä paikasta, mitä nyt nosturi irtoaa kärryn rungosta. Kärry ei kaadu koskaan, eihän, ei ainakaan meen kärry! Meillä on jonkinmoinen ressi Tapanin-päivän myrskytuhojen kanssa, tukkejakin tulee yhdistelmällinen tai kaksi ja hakerankaa on, ei kukaan tiedä paljonko. Ja pahinta on se, että ne on pitkin metsiä, jossakin kohtaa pieni aukko ja puut lyhteenä toisiinsa tarrautuneena, toisaalla kaatunut tai katkennut puu siellä toinen täällä. Pahin tuho tuli iso-oksaisille kookkaille kuusille ja hiljan harvennetuille nuorille metsille. Melkein kaikki pitää käydä läpi.

Tänään Maria teki Mikolle synttärikakun. Ja eilen sain ATK avustajaltani apua tämän blogin kanssa, siis mun Opera ei lataa tänne kuvia, sitten onnistui kun vaihdettiin selainta.

Päivän kasvikuvat

Mummu joutui siirtämään Aaronin sauvansa eteiseen, sillä se alkoi haista, kuten oli odottettuakin.

Sinivuokot palelee. Siellähän on mansikan lehtiä seassa?

Aaloe kukkii. Pitää laittaa vain kukan kuva, kun se kasvi kokonaisuudessaan on niin huvittavan näköinen, että joutuisitte nauramaan.

Jos sitten työleirin päätteeksi syötäisiin jäätelöt ja palataan arkeen.