Lauantai

Kello 16

Nyt on sellainen olo, ettei voi muuta kuin kirjoittaa päiväkirjaa. Sataa vettä. Soitin äsken sekä Jukalle että Marialle. Ei niille mitään kovin kummaa kuulunut, Maria ei ollut ehtinyt eilen käymään Tampereen vaihto-oppilas infossa, oli ollut töissä ja koulussa. Yritin kehaista Jukkaa, kun sillä on niin paljon opintopisteitä, eniten meen lapsista. Jukalla ei ollut tietoa töistä, no ehkä sitä ehtii, ja onhan sille maataloustöitä, mutta oman alan töitä pitäisi pian alkaa löytymään. Ehdotin Jukalle, että hommaisi itselleen harrastuksen, jota ei voi tehdä netissä. Mikä sellainen voisi olla? Baariin?

Heikki soitti mulle, kun ajeli koulusta kotiin päin. Suunnitteli tulevansa huomenna jätevesitilaisuuteen, siitä vaan, minä en siihen tilaisuuteen taida vaivautua. Kun tilanne menee jämptiksi, niin meikä hommaa vanhanajan huusin, pesuvetet saa mennä mihin menee, pellonojaan, ja Itämeri pelastuu.

Erkki on kuivurilla hommissa, järjestelee paikkoja niin, että voisi alkaa siementen kunnostuksen. Kai illalla otetaan rennosti ja mennään Harhioon lämmittämään sauna, voidaan ottaa lenkkimakkarapaketti mukaan. Jos juomavalinnat on maito, piimä ja vesi, niin taidan ottaa vettä. Paitsi että jääkaapissa olisi pääsiäisenä avattu mehupullo, olisiko se vielä juomakelpoista. Se on aroniamehua, siksi se kuluu hitaasti, on siinä joukossa jotakin, omenaa, tai en muista mitä hapanta, silloin syksyllä ei enää ollut raparperejä, enkä sotkenut siihen puolukkaakaan, joten pakko olla omenaa. Ennen kuin mennään yhtään mihinkään, pitää mennä levittämään paali tai kaksi nautojen pöytään ja ainakin yksi kuivikkeeksi.

Mummu innostui niistä sukututkimuspapereista, jotka vein hänelle eilen. Varsinkin Absalom Viinamäen jälkeläisistä. Hauskinta jutussa on se, että Absalom on meille molemmille, mummulle ja minulle, aika vähän sukua, sukua kuitenkin, ehkä. Mutta kiinnostavin pointti on, että Absalom on asunut meillä joskus 1800-luvun lopulla ja hänen jälkeläisiään on Kauvatsalla aika paljon ja paljon sellaisia, jotka mummu muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Tärkeintä on, että mummu on innostunut jostakin, aivan sama mistä.

Pitää varmaan mennä.