Päiväkirja 25.6.

Iida-mummun kuolinpäivä, vuosi oli kyllä jo 1968, mutta se oli iso muutos elämässä kun mummu asui meillä.

Pirteä aamu, pakollinen juhannus on takana, vaikka aika vähällä pakollisella selvittiin. Ei käyty edes saunassa, saati uimassa tai soutelemassa. Ei kannettu sisään luonnonkukkia, eikä koivuja ovipieliin. Ei käyty kirkossa, eikä tansseissa, ei ryypätty, mutta jotakin syötiin. Juhannuksen ajan ainoa grilliateriankin valmisti Anu & Mikko, joten itse ei grillattu, eihän meillä ole edes grilliä tai kai sähköuunissa on grillivastukset, luulen niin.

Aamu aikoi tavallisilla kuvioilla. Ja Erkki siirsi kivennäisen tarjoilu alustana toimivan betoniputken Hopon lauman laitumeen ja väitti, että yksi hieho ontuu etujalkaansa, kun minä kävin aamulla mennessäni koko jengi nukkui Riihihakassa puiden varjossa ja kun tulin aidan kierrettyäni Hopo yritti astua yhtä hiehoa, lienee se sama jolla on jalka arka, parittelu saattaa olla vaarallista.

Kävin varttia vaille kymmenen mummulla, vein muutaman perunan kellarista. Hän ei ollut vielä soittanut terkkarille. Sanoi kyllä, että pää on kipeä, mutta ompeli innolla käsin tummansiniseen pooloonsa ratkennutta kaulusta takaisin kiinni. Miten näkikin niin tummaa ommella, aurinko kyllä paistoi suoraan työhön. Sanoin mummulle, ettei lääkärille voi valittaa, ettei panadolit tehoa päänsärkyyn, jos niitä lääkkeitä ei ota, tai jos ottaa yhden silloin toisen tällöin, kun reseptissä lukee 2 kappaletta kolmesti päivässä. Mutta silti voisi käydä verikokeissa, kun edellisestä kerrasta on reippaasti yli puoli vuotta. Vähän myöhemmin mummu soitti, että terkkariaika on keskiviikkona aamulla, huomenna on jo täyttä.

Erkki tilasi käärimeen uuden maton Halikosta, se tulee Huittisten matkahuoltoon. Heikki tuli 10.30, oli ollut aamun sahaamassa Harhiossa, sanoi, että meen Primerassa on sakkorenkaat. Ja sitten Erkki ja Heikki menivät hitsaamaan käärintä. Minä keitän muusiperunoita, kuumennan makkaraa pannulla ja ….söin kukkakaalia ja parsakaalia voin kanssa.

*

Kello 14, olen tauolla raivaussaha hommista, oli valjaat säädetty vähän väljästi ja saha roikkui liian alhaalla, säädin valjaat ja join kaakaota. Syönnin päälle kello 12 aikaan Heikki otti paalaimen ulos ja alkoi laittamaan sitä työkuntoon, siellä se pesee sitä vieläkin. Erkki ja Jukka lähtivät tekemään haketta Kauppilan metsästä, tekevät sieltä kaksi kuormaa ja ehkä kolmannen kotoa, jotta saadaan vapautettua 702 hakkurin edestä käärimeen, ei tarvitse sitten heti ottaa käärintä pois. Jos tulee pitkät kylmät sateet tarvitaan haketta lisää, ennen kuin rehua on tehty paljonkaan, mutta jos iskee kuivat helteet haketta kuluu vain vähän ja rehunteko etenee. Ilolassa kyllä energiaa kuluu paljon käyttöveden lämmitykseen. Taitaa olla koko laitos nyt tiedotusvälineiden otsikoissa.  Me seurataan mielenkiinnolla, ei mitään paniikkia. Laitoin pannaritaikinan tyrpoamaan.

*

Kello 16.10, tuli sade kesken pöheikön raivauksen, Heikki keitti kahvit ja luki paalaimen huolto ja säätöohjeita, puhuin niitä näitä, hän käski mun olla hiljaa, jotta voi keskittyä miten terät irroitetaan. Työnsin pannarin uuniin ja menin viemään postin mummulle, hänelle oli kirje Sataedun logolla, meitä vähän huvitti, mutta se oli sisällöltään veteraaneille & veteraaninaisille, joten ei mummu nyt sitten olekaan menossa kouluun. Erkki ja Jukka saivat tehtyä kaksi kuormaa haketta ennen sadetta, ensimmäinen on kipattuna Ilolan siiloon ja toinen on kärryssä konehallissa.  Nyt Jukka ja Heikki menivät huoltamaan paalainta ja Erkki lähti pumppaamaan Aatun laumalle vettä Isollesuolle. Pannari on syöty.

Sade alkoi juuri Ilmatieteenlaitoksen ennusteen mukaan kello 15. Kovin epävakaata säätä tulossa, torstaina ja perjantaina voi olla pouta, mutta taas lauantaina sataa, höh.

*

Jos olis pouta, olis ressi, kun rehunteko kalusto ei ole aivan vielä kunnossa, mutta kun sataa niin korjataan ja säädetään rauhassa, säähän ei voi vaikuttaa, joten siitä ei kannata ressata, kunhan on täysi työvalmius, kun pouta tulee. Nyt kello on kohta kahdeksan, eikä mikään huvita. Jukka lämmitti päivästä muusia ja makkaraa, Erkki söi talkkunaa ja minä join piimää ja vissyä, jotakin tekisi mieli syödä ja juoda jotakin lämmintä. Voisko meillä olla joku kirja jota voisi lukea? Erkki kävi vielä illalla Isollasuolla nostamassa pumpun pois ojasta, ettei se kastu, jos vesi ojassa nousee.

Huomenna en kirjoita päiväkirjaa! Tai sitten kuitenkin kirjoitan?

Juhannuksen päiväkirja 4.

Herätyskello soitti 6.50, laitoin radion auki ja kuuntelin seitsemän uutiset ennen kuin laitoin puuroveden kuumenemaan, Erkki nukkui - kuorsasi ainakin. Painoin edelleen 78 kg. Illalla satoi vähän ja ulkona näytti märältä. Puoli kahdeksan aikaan syötiin puuroa ja ennen kahdeksaa mentiin ulos. Minulla oli mukana jonninmoinen kuorma biojätettä, vesimittarissa oli 4 mm tai pikkasen enemmänkin. Hopon lauma oli vaihteeksi syömässä, muuten oli rauhallista, mutta Hopolla oli juhannusfiilis yhden lehmän kanssa. Tänään oli Irjanne-hieho erityisen utelias. Älä syö mun kameraa...kuvat yllä. Linnuista tänään olivat erityisen äänekkäitä varikset ja sitten kuului piipitystä ja viserrystä, jota en äänenä tunnistanut, mutta tutulta näytti, ilmeisesti talitiais poikue harjoitteli elämisen alkeita riihen katolla ja lähipuissa.

Tässä juhannuksen rantaelämää. Taivas oli pilvessä ja märästä ruohosta valui vettä saappaisiin.

Aamulla oli apostolin miekka avannut kukkansa, siis tiedossa taimi.

Oli vähän tokkurainen olo, pää vähä kipee, vähän väsy, vaikka varsinainen nuha-köhä-aivastustauti on ohi ja yön nukuin hyvin. Aamupäivällä levättiin ja luettiin nettä. Puoli yhdeltätoista Erkki alkoi suunnittelemaan perunoiden keittoa, ei sitten muuta kuin lisäksi Wilhelmit pannulle ja jotain vanhoja ruokia etsittiin jääkaapista. Sitten todettiin, että Jukka oli yöllä juonut maidot jääkaapista vähiin, siinä ei ole mitään uutta. Päätettiin lähteä ostamaan maitoa. Samalla ajeltiin pieni maakuntamatka.

Kun viime päivinä on tullut järviä kuvattua, niin tässä on Marjajärvi ja takana Hongistonmaa, mummoni lapsuuden maisemat. Tässä lisää Marjajärven viljapeltoja.

Iltapäivällä kävin mummulla, vaikkei ollutkaan Satakunnan Kansaa vietäväksi. Kerroin pikkuserkusta eilisissä telkkariuutisissa. Nyt mummu oli väsyneempi kuin eilen, valitti, että kaikki päivät eivät ole samantaisia, suunnitteli menevänsä tiistaina verikokeisiin, jos terkkari suostuisi ottamaan, siinä oli nyt hyvä väli puhua kotisairaanhoidosta, jos terkkari kävisi aina joskus mummua katsomassa. Ei mummu vastustanut ideaa. Näkee mihin suuntaan se asia kehittyy. Sitten puhuttiin niitä näitä, Kaija oli soittanut ja mummu kertoi minulle mitä Kaija oli kertonut hänelle. Erkki kävi Isollasuolla katsomassa Aatun laumaa, Hopon lauma näkyy ikkunasta, ja nosti pihaton karjalle rehupaalin pöytään. Ja sitten Erkki pyöräili katsomaan miten hake palaa Ilolan lämpökeskuksessa.




Sitten tuli iltapäivällä hetki, kun oli pakko alkaa kasata järjestykseen kaikkia kevään aikana kertyneitä maatalouden papereita ja kirjoitin muutamia sotkuisia muistiinpanoja puhtaaksi, jos Jukka saa hommattua mulle huomenna toimivan tulostimen, saan ne muistiinpanot paperillekin, vaikka sama se, mutta toisaalta paperinippua on helppo pyöritellä käsissä. Siinä se ilta sitten menikin. Välillä kävin syömässä Jukan kanssa muutaman kourallisen perunalastuja ja juomassa pari mukillista kaakaota. Niin ja yhden tauon sain, kun Heikki soitti juhannuskuulumiset, oli tavannut suuren joukon hyttysiä, olipa jymy uutinen. Heikki tulee tänne huomenna, käy matkalla sahaamassa metsässä tankillisen, kaksi tai kolme, sitten pitäisi saada viritettyä rehun teko kalusto kuntoon, luulen, että niittomurska ja paalain ovat suunnilleen kunnossa, mutta miten saadaan kyhättyä käärin käyttökuntoon, siinä onkin vaikeampi kysymys.

Pilvinen päivä on seljennyt aurinkoiseksi illaksi. Nyt olen pirteämpi kuin päivällä, mutta kai vähitellen suunnittelen nukkumaan menoa.

Juhannuksen päiväkirja 3.

23.6, juhannuspäivä

Heräsin 4.15, ovipielessä oli Jukan kengät, pöydällä tyhjä kaakaomuki ja takkahuoneen ovi oli kiinni, Jukka oli siis tullut jo. Minulla ei ollut mitään ennakkoarviota hänen aikatauluistaan, ehkä maanantaina olisin kaipaillut. Taivas ei ollut aivan selkeä. Kävin vessassa ja menin takaisin nukkumaan. Herätyskello soitti 6.50. Hopon lauma näytti nukkuvan lähellä rantaa väliaidan vieressä. Päätettiin, että tänään aamulla ei tarvita puuroa. Erkki keitti kahvit ja luki eilistä Satakunnan Kansaa. Painoin 78 kg. Join mukillisen teetä, söin pienen hillomunkin. Radiosta tuli edelleen Juhannusjuna, se ei ollut vielä Rovaniemellä, kun lähdettiin ulos, oli merisää kesken.

Käki kukkui aivan lähellä, kyyhkynen oli kauempana, fasaani lähti aivan läheltä. Söin maantien ojasta kaksi mäkimansikkaa, ne maistui pakokaasulle. Pihatossa lehmä sanoi Erkille möö. Tarkistin Hopon lauman aidan, ehjältä näytti. Ja sakki lepäsi rennosti auringonpaisteessa, Hopo oikeaoppisesti lauman keskellä. Taivaalla oli sekalaista nuorta pilveä, se enteilee lähestyvää sadealuetta. Peipponen visersi urakalla. Västäräkki istui mummulan katon harjalla ja tietysti visersi. Sähkökaapelilla oli viisi haarapääskystä, varmaan jo tämän kesän poikasia. Konehallin varpusetkin olivat ulkona saarnessa. Muuten sitten olikin hiljaista, vain Erkin käynnistämän vesipumpun ääni kuului Isoltasuolta. No, meni tiellä yksi punainen lava-auto ja taivaalla iso suihkukone pohjoisesta etelään.

Kauvatsanjoki: kuva laitumesta alavirtaan ja ...

 ylävirtaan.

Inari-hieho on sitä mieltä, että olen epäsiisti, naama pitäisi nuolla puhtaaksi, vaatteet kans, hiusten imeskely kuuluisi myös tehdä. Ja mikä on tuo musta vehje??

 Iniö-hieho taas sulattelee rauhassa, turha vaiva nousta ylös.

Ja pilvet näytti tällaisilta.

Kello on nyt 8.45, Erkki tuli, käynnisti mun tietokoneen, kun omansa on Jukan sängyn vieressä, minä kirjoitan tällä läppärillä nyt. Mitähän me nyt keksitään tehdä? Vai mentäiskö takaisin nukkumaan? Olisko jotakin siltä väliltä? Hopon lauma on herännyt, ei näy yhtään valkoista päätä, kaikki ovat häntä tänne päin siis pää joelle päin, menevät matkalla syöden rantaan juomaan. Nyt on jo etelässä yhtenäistä pilveä. Nyt pitää kastella ruukkukasvit. Join kaksi mukillista teetä ja söin ruispalan.

*

Kello on 11, taivas pilvessä, aurinko ei ole paistanut tuntiin, kuuntelin radiosta kansanlauluisen jumalanpalveluksen ja samalla kasasin eilisen päiväkirjani kasaan. Nukkuuko täällä kaikki muut, siis Jukka ja Erkki, on niin rauhallista!…Ei, vain Jukka nukkuu, Erkki on varmaankin mennyt ulos? Kävi taas Isollasuolla katsomassa aatun laumaa.

*

Erkki söi uusia perunoita sillin kanssa, Jukalle tein broilerrisoton ja itse söin ruisleivän kanssa paistettua munaa, no söin mää yhden perunan. Kävin mummulla, vein eilisen Satakunnan kansan. Mummu oli parhaillaan lukemassa sukututkimusta äitinsä suvusta, pohti kopioiden huonoa laatua ja sitä miten paljon uusimpia teidossa olevia asioita on kirjoittamatta muistiin. Sitten pohdittiin euron tilaa ja sitä miten perussuomalaiset kiskotaan tilille jokaisesta sanasta mitä sanovat, vaikka suomalaisesta työstä. Mummu luki lehteä ja minä selailin sukututkimusta. Pohdittiin millainen juhannus oli ennen, me ei keksitty muuta vanhan-ajan juhannusruokaa kuin uudet perunat voin kanssa, uusi sillikin tuli vasta myöhemmin, vasikantanssia tehtiin kun lehmä poiki aina niin ei käynyt juhannuksena, juoksutinjuustoa tehtiin juhannuksena, mutta sitä oli muulloinkin, ennen pakastimia juhannus oli lihatonta aikaa eikä ollut myöskää jäätelöä ja makkaraa alettiin paistaa vasta 1970-luvun puolivälissä. Mutta juhlia ja tapahtumia juhannuksena oli paljon.

Sitten kävin valmistelemassa kasvikoppini tyhjennystä ulos omenapuun alle, Erkki tulee auttamaan isompien ruukkujen nostelussa, kun on ensin käynyt tarkistamassa Ilolan lämpökeskuksen toiminnan. Vähän univajeinen olo, vaikkei tässä kokonaisia öitä ole valvottu. kello on puoli 3. Ilmatieteen laitoksen mukaan seuraavana viitenä päivänä ei lämpö nuose kahteen kymppiin ja sää on vaihtelevan sateista.

*

Sitten en enää jaksanut mitään, kuin katsoa Pekkoa ja muuta mihin ei tarvita aivoja. Samalla syötiin pussillinen perunalastuja kolmeen pekkaan.
Pikkuserkku oli telkkariuutisten tanssikurssi haastateltava, en olisi tuntenut ilman nimeä, ei olla koskaan tavattu tai sitten vain kerran hautajaisissa joskus 1970-luvulla. Menin nukkumaan 21.30.

Juhannuksen päiväkirja 2.

22.6, juhannusaatto

Heräsin joskus viideltä, kun Erkki kysyi, että onko siellä kuuraa. Hyppäsin pystyyn ja sanoin, että sitten kaikki paleltuu. Mutta, kun tutkittiin tilannetta, niin ulkona oli kyllä kylmä, muttei sentään halla. Primeran katolla oli vain paljon kastetta, ei kuitenkaan kuuraa. Joskus kuuden jälkeen Erkki alkoi keittämään puuroa ja kaivamaan laatikosta jotain 1990-luvun karttoja, lähdettäisiin juhannusajelulle.  Joten puuro mahaan, vaatteet päälle, kaikki tarpeellinen (kännykkä, kamera, lompakko, lukulasit ja läppäri) mukaan ja menoksi.

*

Eura, kello on 7.37. Läppäri sylissä. Olis useampia langattomia verkkoja käytettävissä, antaa olla. Erkki tankkaa ja puhuu jonkun pyöräilijän kanssa. Vähän uutta pilveä taivaalla. Hiljainen kylä, tiellä menee muutamia autoja. Rekat seisoo parkissa.

Meillä on mukana vanha GT-kartta, siinä ei ole tietä 43, mutta on sentään Pyhäjärvi. Ajeltiin pikkuteitä Pyhäjärven länsirannalla. Pikkutiet oli vanhassakin kartassa aivan paikoillaan. Sierravuoreen olisi tarvinnut maksaa jo siihen aikaan aamusta pääsylippu, joten katseltiin muuta: Pyhäjärven rantaa ja tutustuttiin Alhonkylään. Sitten ajeltiin Honkilahden kirkolle. Se olikin päivän ensimmäinen bongattu kirkko.

Ja sitten suunnattiin lounaaseen. Seuraava pysähdyspaikka oli Vaaljärven lintutorni. Kiivettiin katseleen järveä ja kosteikkoa ja suota, ei siellä mitään lintuja näkynyt, metsässä lauloi vakiolajit, kaukana kukkui käki. Minä käytin alueen loistavassa kunnossa olleita huussipalveluita ja napsein kuvia. Erkki luki aamuauringossa Satakunnan Kansaa, vielä ehti, ennen kuin saavuttaisiin Varsinais-Suomeen.

Siellä oli veneetkin juhannustunnelmissa

*

Heitivän ruispellon päällä leijui sankka siitepölypilvi. Kaukaa näkyi aivan loistavan valkoinen pelto. Mikähän se oli? Jos oli kumiaa niin kukki kyllä aivan täysillä ja oli mahtava kasvusto. Ei kyllä voinut olla koiranputkeakaan.

Tutustuttiin Karjalankylän karttaan ja ajeltiin pitkin Karjalan teitä. Anu soitti ja toivoi tuliaisiksi mansikoita, pekonia ja kurkun. Meillä oli alkuperäinen tarkoituskin käydä ennen puoltapäivää ostamassa ruokaa, missä silloin sitten satutaankin olemaan.

Sitten suuntasimme Mynämäelle. Ruuan ostaminen puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ei ollutkaan aivan helppoa. Kurkkuja kyllä oli, mutta S-marketissa oli vain yksi rasiallinen mansikoita, belgialaisia! Pekonia ei mistään maasta. Pihan kojussakaan ei ollut enää mansikoita, pelkkiä kirsikoita, nekään tuskin suomalaisia?! Torilta Erkki löysi mansikoita ja Valintatalosta pekonia.

Mutusteltiin vähän perunalastuja ja juotiin limpparia. Sitten oli vuorossa kirkon katselu. Mahdottoman iso, mutta ei ainakaan ulkoa katsellen erityisen kaunis. Sori. Sitten suuntasimme kohti Mietoista, mutta ei suorinta ja tuttua reittiä, kuitenkin löydettiin perille. Marttilasta kirkolle päin oli yksi pelto aika ovelan näköistä kasvia. Määriteltiin se jo aika isoksi kasvaneeksi tattariksi, mutta se saattoi olla muutakin.

Katseltiin pihan kasveja. Aki huuteli joen toiselta puolelta hyvää juhannusta ja jatkoi auton pesua. Isäntäväki, Anu & Mikko, grillasi meille tukevan aterian ja me syötiin pitkään ja rauhallisesti. Äijä (kissa) tarjoili Oskulle (koira) sisiliskoja. Aurinko paistoi lämpimästi.

Kahden aikaan lähdettiin Mikon kanssa katseleen Mietoisten maisemia. Ensin Mikko kävi hakemassa kanille heiniä. Nähtiin Marjo ja Jouni pihassa, vaihdettiin muutama sana. Sillä suunnalla oli kesä pidemmällä kuin meillä täällä: rypsipellot kukki keltaisina, viimeisiä ensimmäisen sadon rehuja paalattiin, kuivaheinää oli kaadettuna, heiniä laitettiin seipäälle, päivänkakkarat ja huopaohdakkeet kukki täysillä, liikenneympyrässä kukki persian keltaruusut ja sellaista. Anu soitti ja pyysi Mikkoa tuomaan kärpäspaperia, joten ajettiin takaisinkin Unikankareentien kautta. Sillä aikaa, kun Mikko haki sen paprun, soitin Jukalla, se oli jo meillä, Maria tuli joka tapauksessa aattoillaksi Kokemäelle, joten oli saanut kyydin, ja suunnitteli pyöräilyä Ahvenukselle, suosittelin kulkupeliksi mun pyörää.

Sitten mentiin kahville. Oli jäätelöä ja mansikoita kans. Praatattiin jonkin aikaa, lähdettiin joskus neljän aikaan ajeleen. Koska meidän ei nyt sitten tarvinnutkaan ajaa Vuojoen kautta kotiin, bongattiin matkalla muutama kirkko. Ajettiin Vehmaan ja

 Kalannin kautta

Laitilaan, jossa hautausmaalla kasvoi paljon isoja vanhoja puita. Joukossa oli kymmeniä ikäloppuja jalavia, jotka oli niin täynnä siemeniä, että näyttivät ruskeilta. Navakassa tuulessa siemeniä tuli lumipyryn lailla alas. Niitä rapisi pitkin kirkon kattoa ja oli jo pieniä siemenkinoksia maassa. Jos ne kaikki siemenet tulevat alas juhannuksen aikana, niin siellä on arjen koittaessa ruskea nurmikko, ellei tuule niin paljoa, että ne lentävät pois hautausmaalta.

Sitten tuntui, että päivän kirkkokiintiö oli täynnä. Oli kuuma ja Laitilassa syötiin jätskituutit ja juotiin limpparia, Helmisimpukka oli vielä auki. Siitä ajettiin suorinta tietä kotiin katselematta yhtään kirkkoa. Kotiin tultiin jämptisti 12 tunnin kuluttua siitä kun oltiin lähdetty. Hopon lauma näytti syövän ruohoa kaikessa rauhassa laitumessaan maantien varressa. Koko iltapäivän aikana oli teillä vilkas liikenne, eikä täysin loppunut illallakaan. Pienien töllien pihoissa oli isoja kiiltäviä autoja. Näytti siltä, että monelle ränsistyneelle mummonmökille tultiin nyt ensimmäisen kerran tänä kesänä. Kiireesti leikattiin korkeimmat ruohot ja sytytettiin grilli.

En mennyt viemään Satakunnan Kansaa mummulle. Hän näytti touhuavan keittiössä. Täällä oli käyty, siis Jukka ja ehkä Mariakin, makkaraa oli kadonnut jääkaapista. Mun pyörä oli kadonnut, ohjaustangossa killunut pikkuinen kylmälaukku oli viskattu portaille. Jukka oli siis lähtenyt pyörällä, ei täällä autoa olisi ollutkaan tarjolla.

Laitoin mehumaijan kiehumaan, marjat olivat tietysti jo sulaneet. Juhannusaattona pitää ehdottomasti keittää mehua viime kesästä asti pakastimessa maanneista herukoista!, otollinen hetki?. Otin kauppaostokset pois kassista. Naposteltiin perunalastujen loput pusin pohjalta ja syötiin munkit, todettiin, että juhannusjuna ei ole hyvä ohjelma, siinä ei tapahdu mitään, tulipa tämä kirjoitettua katsellessa junaa kiskoilla. Erkki lähti Isollesuolle katsomaan Aatun laumaa. Kello on 21.15. Mitä nyt sitten?

*

Kello 22 lähdettiin katsomaan kokkoja, minä otin mummun pyörän. Kierrettiin Kauvatsankylän lenkki. Yksi kokko oli melkein sammunut ja kolme komean kokoista oli sytyttämättä. Ei me jääty niitä odottelemaan. Erkki katsoi juhannusjunaa, jonka taso oli ajan mittaan parantunut. Minäkin katsoin alkuun, mutta nukahdin Jukan sängyn päälle. Heräsin joskus puolenyön aikaan, kun Erkki laittoi telkkarin kiinni. Kömmein omaan sänkyyni.

Juhannuksen päiväkirja 1.

21.6, juhannuksen aatonaatto

Heräsin 6.50, Erkki oli koneella lukemassa uutisia. Painoin 79 kg. Mulla on joku nuha-yskä-köhä-aivastustauti, sellainen pieni vaan. Takana lyhyt yö, ei minulla vaan auringolla. Keitin puuron ja syötiin sitä. Erkki ja Jussi menivät siirtämään Hopon lauma uudelle lohkolle. Ehkä se sujui kätevästi, koska en ehtinyt edes näkemään toimitusta, kun vilkaisin ikkunasta oli lauma jo uudessa paikassa. Se oli niille ensimmäinen tuollainen aidan taakse siirto, viime sunnuntai aamulla juoksutettiin ne maantien yli. On niillä vielä tuossa paljonkin ruohoa jäljellä, mutta ne eivät menneet juomaan joesta, kun siinä kohtaa on pehmeä ranta, nuolivat illalla ojien pohjia, joista oli vesi loppu, jos nyt menisivät juomaan, kun on kovapohjainen kohta jokea. Radiossa selitettiin juhannuksen historiaa. Käynnistin tiskikoneen. Mitä kumman ruokaa laittaisin. Maria ja Anssi hakivat Jukan eilen illalla. It-henkilöt ovat ajoittain haluttua seuraa. Laitoin kahvia tippumaan ja odotan, että joku tulisi juomaan sen. Kello on 8.30.

Siirsin kuvat kamerasta koneelle ja laitoin muutaman kuvan tänne blogiini.

*

Miehet tuli sisälle, joivat kahvin, minä join teetä, söin palan leipää ja pari voileipäkeksiä. Erkki lähti viemään hakekuormaa Ilolaan. Nuohosi samalla reissulla lämmönvaihtimen. Jussi lähti hoitamaan pihaton 10 nautaa ja sitten tarkistamaan Isonsuon aidan ja Aatun lauman 62 nautaa. Etsein Heikille klemmareita ja mummulle kasvipöheiköstä raunioyrtin, mummulla särki nilkkoja. Heikki lähti kantamaan ostamaansa pumppua Isollesuolle, kun oli saanut imuletkun kiinni. Minä tyhjensin tiskikoneen ja toin pyykit pois narulta. Sekoitin jauhoja terniin, siitä tulee pannari. Järjestelin vaatteita. On muuten täysin pilvetön taivas, yöllä oli aika kylmä, liki halla.

* 

Erkki ja Jussi tekivät uutta aitaa Niittumäessä. Minä ja Heikki kerättiin Hopon lauman laitumen rannasta myrkkykeisot jätesäkkiin. Siellä meni tunti, kello oli yksitoista kun tultiin. Lämmitin miehille Kabanossia paistinpannulla ja laitoin pannarin uuniin. Söin juustoa ja join vissyä, sitten söin pannaria omenasoseen kanssa, kun se oli kypsä, ja join maitoa. Siivosin nautojen pöytää ja Heikki laittoi niille kuivikepaalin ja rehupaalin, siinä onkin sille sakille hetkeksi korsia. Heikki ajoi Natikan ja silppurin pois pöydältä, kaavittiin silppurista isoimmat kompostit tarhaan. Nyt kello on 13.20 ja Heikki pesee silppuria pihassa. Erkki ja Jussi menivät jatkamaan aidan tekoa, kun olivat syöneet. Menen viemään postin mummulle.

*

Piti tehdä kaksi reissua mummulle, kun ensimmäisellä kerralla en ottanut mukaan eilisiä lehtiä, jotka oli edelleen meillä. Selasin siellä pari lehteä läpi, ei mitään erikoisen kiinnostavaa. Mummu puhui mitä Kaija oli puhunut hänelle puhelimessa. Ja toisella kerralla luin mummulle myös kirjasta ohjeen raunioyrttihauteen tekemisestä ja lupasin laittaa meen olohuoneen ikkunan alla kaatuilevan liki kaksimetrisen raunioyrtin kuivumaan mummun talviaikaista tarvetta varten.  Kun Heikki oli saanut paalisilppurin pestyä, hän pesi Natikan. Sitten menin vetelemään Heikin raivaussahan viidakkoterällä pöheikköä nurin, siinä meni aidot alkuperäiset ja vierastulokkaat tasapuolisesti nurin. Naamalle lensi vihreää moskaa ja silmiin kans, pitääkö ihan oikeasti laittaa kypärä verkkoineen ja kuulosuojaimineen päähän, kun menen jatkamaan. Tankkiin jäi vielä bensiiniä, meillä ei taida olla enempää kaksitahtibensiiniä ostettuna, ei se mitään, viikate on, sillä ei kylläkään mene luumun juuriversot ja muuta puskat.

Kello on 15.30, Erkki laittoi kahvia tippumaan, minä voisin juoda vaikka kaakaota? Kävin FB:ssä vilkaisemassa mitä ihmiset ovat tehneet ja linkittäneet.

*

Kuuntelin radioita ja huilailin. Järjestelin vaatteita ja tavaroita. Erkki korjasi pyöränsä rengasta ja lähti sitten koeajolle Matosuon suunnalle. Siellä käy tuuli, on käynyt koko päivän. Koska söin kaakaon kanssa vain kaksi voileipäkeksiä söin raejuusto-omenasose-ruokakerma-sekoitusta, ennen kuin menin jatkamaan raivaussahan kanssa. Kypärän löysin, mutta siinä ei ollut verkkoa, joten en ottanut sitä käyttööni. Eikä bensiiniä pitkän riittänyt. Sitten istutin moskakasan päälle krassit, jotka ovat olleet tähän asti pienissä muovipadoissa. Eikö nyt ole jo aika istuttaa kesäkukat? Raahasin katteeksi vähän äsken niittämiäni ruohoja. Laitoin radioin kiinni. Hiljaisuus. Kello on 18.

*

Erkki tuli joskus seitsemän jälkeen, kävi katsomassa nautoja. Soitin Jukalle, Mikolle ja Leenalle. Erkki luki netistä lehtiä. Katselin tunnin verran telkkaria ja join mukillisen teetä ja söin palan juustoa. Sitten mentiin nukkumaan vähän ennen kymmentä.

Ja juhannuksen päiväkirja jatkuu, kunhan saan ladattua kameran akun, siis aikaisintaan huomenna!

Kukkia 16.6.2012

Nämät kukankuvat olen näpsinyt harhiossa illalla 16.6. Tässä seitsemän ilman pitkiä selityksiä.

Väinönputki alkaa kukkia, en ole keittänyt siitä hilloa, vaan odotan siemeniä kylvääkseni ne.

 Idänunikot kylvääntyy ja leviää.

 Pusikon seassa on myös hernepansas....

Ja syreeni...

 Ja orapihlaja.

 Puna-ailakki kukkii näyttävästi.

Ängelmän nupuissa saattaa olla muutamia kirvoja?

Viikonloppuna oli hautajaiset

 

 

 

 

 

8.6.12

 Nyt ollaan menossa Kuoppakoskella, kello on 9.14, istun takapenkillä, Erkki ajaa, Mikko on mun edessä.

Nyt ollaan jo Nokialla, tuli mutkaisella tiellä kirjoittaessa paha olo. Kiskoin jo Marimekko-kalsarit pois hameen alta. Jännitän: tuliko oikeat vaatteet mukaan, niin itselle kuin muillekin, onko siellä oikeanlainen kukkalaite valmiina. Sää on kaunis ja sopivan lämmin. Kello on 10.06 ollaan siis kohta oltu tunti matkassa.

Eeva teki äsken Jukasta siistin miehen, nuorenikin näkö, parta siistittiin ja niska siistittiin, Maria föönasi Jukan hiukset sileiksi ja Jukka laittoi ne ponnarille. Minulle Eeva teki kampauksen. Mun hiukset on aivan kurjassa kunnossa.

Nuoret lähtevät hautajaisten jälkeen kotiin päin.

Erkki ja Jukka siivosivat aamulla sonnat ruokintakäytäviltä, ajoivat paalin kuivikkeiksi ja viisi paalia pöytään.

Aurinko paistaa tähän läppärin ruudulle niin etten näe mitään.

Kuolema on aina pysähdyttävä päätepiste, vaikka vainaja on sairastanut kauan ja on jo vanha. Hautajaiset on surujuhla omaisten tarpeisiin, suruun ikävään ja kaipuuseen, mutta myös siihen kaiken suurimpaan tarpeeseen kuolemanpelkoon. Kun läheinen kuolee pakostakin mieleen tulee ajatus omasta kuolemasta, kaikkihan tietävät, että se on edessä, kun kerran on syntynyt myös kuolee. Mieleltään terve ihminen haluaa elää mahdollisimman kauan, mahdollisimman hyväkuntoisena. Monet fyysisesti pahasti sairaatkin ihmiset haluavat elää, kivuista ja rajoitteista huolimatta. Kuolema pistää miettimään elämää, omaa elämää, vähän laajemmin ja kauempaa, onko järkevää sotkeutua lillukan varpuihin ja jättää siinä rämpiessä mahdollisuudet käyttämättä. Miten voi nähdä mahdollisuudet ja mistä löytyy aika ja resurssit ideoiden toteuttamiseen.

Kuolema tuo mieleen menneet. Suruun kuuluu muistelu. Samalla herää mielessä joukko kysymyksiä, jotka koskevat kaikkia tuntemiani jo edesmenneitä ihmisiä kohtaan. Kysymykset alkavat: Olisiko minun pitänyt….olla hiljaa silloin kun sanoin…kertoa sitä ja tätä…. tehdä, auttaa, käydä. Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon. Hautajaisissa herää eloon muistot kaikkia vainajia koskien.

Ruovesi valtatie 66:n risteys, tästä pätkä pohjoiseen, sitten itään kohti Haapamäkeä, kello on 10.56.

Molemmat papat kuolivat keväällä, silloin kun kasvit rävähtävät rajuun kasvuun. Kasvien herääminen talven jälkeen onkin ihmisen kuolema. Onko kuolemakaan pohjimmiltaan kuolema, vai elämän alku. Täällä mullataan perunamaata.

Haapamäki 38 km, kello on 11.03. Mitä jos….? Ei kai…?

Syvinkisalmi, vau! Nyt on silta, silloin ennen vanhaan aikaan oli lossi. Se oli silloin.

Se oli Nesteen auto, tuli takaperin meen kaistalla vastaan, joltain oli mökistä lämmitysöljy loppu.

Ylä-Tuuhonen, Pohjoslahti, Salussärkkä, vau! On todella monta vuotta siitä kun olen täällä viimeksi kulkenut, monet vuodet on menty Keuruulle ensin ja siis Oriveden kautta.

 

9.6.

Kello 8. Toiset touhuaa, toiset juttelee. Mökkeihin yöksi menneet eivät ole vielä tulleet.

Hautajaiset ovat aina tietyllä tavalla samanlaiset, hyviä puheita ja kaunista musiikkia, joskus ne ovat vain samanlaiset kuin edellisetkin, joskus ne ovat vainajan ja hänen jälkeläistensä näköiset ja tyyliset. Reino-papan hautajaisissa oli muutama asia, jotka oli liikuttavasti Riihimäkiläisten  näköisiä ja tyylisiä.

Aina avoimeen hautaan arkun päälle ei heitetä mitään, joskus yksittäisiä kukkia. Itse olen heittänyt siskoni Leenan kanssa Iida-mummuni hautaan kimput ruiskukkia, jotka oltiin kerätty omasta ruismaasta. Reino-papan hautaan heitettiin ruusuja ja pieniä kukkakimppuja. Mutta kuusen ja katajan oksa ja oman maan multaa , sai taas kerran kyyneleet silmiin. Millainen taideteos valkoinen arkku oli kun se sai tuon kaiken kannelleen. En käynyt katsomassa hautaan, sen päälle nostettiin kansi ja laskettiin kukat päälle. Kukat olivat yleissävyltään valkoisia, hillitysti eri värien sävyttäessä kumpua.

Pappi sanoi valkoisen olevan ylösnousemuksen väri. Valkoinen sopi hyvin, sillä mikään yksittäinen väri ei ollut Reino-papan väri. Papin puheen vertaukset papasta ja eri puista olivat todella hyviä. Kuuset ja männyt olivat vielä aika tavallista vertausta, mutta sairaan vanhuksen vertaaminen havisevaan haapaan, oli …..

Uudet kuusenkerkät olivat juuri saman mittaisia kuin Veikko-papan hautajaisten aikaan 21.5. 2005. Silloin kerkät olivat kasvaneet aikaisemmin lämpimämmässä säässä, lieneekö sitten  parillasadalla kilometrillä lounaaseen merkitystä asiaan. Heikki oli sitä mieltä, että tänä keväänä koivun lehdet ovat kasvaneet suhteessa nopeammin kuin kuusen kerkät.

 

Kun hautajaisissa”lapset” olivat pitäneet muistelupuheensa, kertoneet juttunsa moottoripyörä kyydistä, autoista ja traktoreista, sanoi pappi hartauspuheessaan, että on ollut enkeleitä matkassa, koska olette täällä tänään. Ehkä puheet olivat olleet rehellistä muistelua, eikä sellaista tavallista höpinää, jossa vainajasta maalataan virheetön kiiltokuva.