Viime vuoden marjoja, nyt metsässä tai suolla, ei pakastimessa.
Puolukka
ALR
Syksyllä keräsin marjat pakastimesta. Metsästä ne keräsi Erkki. Keitin kaikki vanhat ja epämääräiset mehuksi mustamarja-aronioitten kanssa. Maijaan jääneen moskan pakastin, jos vaikka sillä voisi tehdä jotakin. Koko talvena ei ole tullut tehtyä mitään, nyt laitoin sämpylätaikinaan. Ei se kovin värikästä ole ja makukin on mieto. Tietysti, maku ja väri meni mehupulloihin.
Mietin tässä, että miksi en ole ennen käyttänyt mehustamiani marjoja taikinaan. Sitten hoksasin, että minähän keitän normaalisti mehun niin, että herukoissa on rönsyt mukana, mansikoissa kannat ja vadelmissa koiranputken siemenet. Ei sitä roskakasaa voi laittaa taikinaan. Nuo pakastimessa olleet marjat olivat perattuja ja aronioista tulee siistejä, irtoavat tertuista helposti.
Niin tai näin, laitan nyt jatkossakin tuota jätettä sämpylätaikinaan, niin kauan kuin niitä pakastimessa riittää.
ALR
Otsikko ei ole aivan totta.
Meillä ei henkilökemiat oikein pelaa yksiin.
Tehdäänkö sopimus: Sinä et riehu, minä en huuda.
ALR
Joskus käy niin, että pitää antaa kaikki voimat saavuttaakseen tavoittelemansa, niin kävi tällekin tomaattikasville.
Olosuhteet olivat ankarat, viileä talvinen ikkuna ja aurinko piileskeli pilvien takana.
Muutama lajitoveri kesti talven ja vihertävät nyt kauniisti, ne eivät tehneet hedelmää talven aikana, ehkä siksi voimia riittää kevään kasvuun.
Me laitoimme sen puoliksi ja söimme. Kumpikin sai ainakin viisi grammaa.
ALR
Kohti kesäaikaa mennään.
Ensimmäisen kerran saunottiin pihasaunassa.
A-L