Teki mieli kirjoittaa kuukaudeksi toukokuu, vaikka sää onkin
keväisen kylmä, mutta tässä on ollut niin lämmintä ja jotkut asiat luonnossa ovat
viikkoja etuajassa. Valkovuokot ovat kukkineet jo kauan metsän pimennossakin,
lakastuvat ennen äitienpäivää. Vanha perinnehän oli poimia äidille valkovuokkoja
ja joskus niitä ei vielä oikein ollut, piti etsiä lämpimiltä paikoilta. Se on ilmastomuutos.
Tai sitten ei ole, Helsingissä oli viime yönä -6°C ja täälläkin on ollut monena viime yönä reippaasti
pakkasen puolella. Kovasti odotan, että pakkasyöt loppuisivat. Ei silti Kustaan
päivään on aikaa, se on 6.6. ja 10.6 on se päivä, kun pitäisi olla hallayöt loppu.
Vapusta Kustaaseen on sellainen kevätkiireiden aika, pitää
haravoida, siivota, muokata, kylvää istuttaa, lannoittaa, kattaa ja kaiken
lisäksi nyppiä juolavehnän juuret pois mullan seasta. Mikä tuona aikana jää
tekemättä, laittamatta kasvamaa, jää tältä kesältä kasvattamatta. Tuona samana
aikana tapahtuu keväträjähdys sekä kasveilla että linnuilla. Luonnonkukat
puhkeavat kukkaan, näiden lisäksi, mitä nyt kukkii, leskenlehti, rentukka,
sinivuokko ja valkovuokko, alkavat kukkia kaikki kevätkesän kukkijat. Ei ole
kyllä usein ennen rentukatkaan kukkineet huhtikuussa. Ja samaan aikaan tuon kaiken
kanssa kaikki linnut visertävät kevätlauluaan, eikä millään saa tunnistettua
niitä äänen perusteella, onneksi on Muuttolintujen kevät. Joskus sekin väittää
hassuja, meen pihassa muka ääntelee joku viiksitimali, sitä en hyväksy. Ja joka
äänityskerta tulee naurulokki, vaikka ei täällä ole niitä näkynyt koko keväänä.
Muuten siitä kyllä on iso apu lintujen tunnistamiseen. Tietysti kaikki eivät
viserrä. Luumupuussa istui vaiti syömässä isolepinkäinen, ei antanut mitään
ääninäytettä äpille. On niitä muitakin jäänyt äänittämättä.
Kesää kohti mennään, kolme arkipäivää ennen vappua.

Tuomi kukkii ihan kohta.
ALR