Mitä siellä Farmilla syötäisiin?

Jatkoin äestämistä ja mietein vanhan-ajan kasveja. Fiilikseen sopi hyvin, se mitä Erkillä oli kylvinkoneen latikossa: härkäpapuja ja vähän vehniä seassa. Mutta härkäpapu tuskin sopisi Farmin kasvimaalle, ainakaan isossa määrin.

Mari oli kertonut jo muutamia tosiasioita ohjelmasta, esimerkiksi se että kilpailijoita on alkuun 12 ja sitten vähitellen vähenevät ja kilpailu kestää 50 päivää ja alku ajoittuu heinäkuun puoliväliin. Siinä olikin jo tärkeää tietoa. Aika monta ateriaa pitää saada tehtyä. Tiesin vanhan-ajan elämästä, että juuri tuolloin ennen Jaakon-päivää oli ruoka kurjimmillaan, vilja vähissä tai loppu, juurekset ja perunat pieniä, kesähelteellä ei voitu teurastaa, siat kasvoivat ja nautakarja kulki metsälaitumilla, maitoa oli ja kalastus oli elämisen ehto.

Muistelin siellä savipölyisessä 505:n hytissä, että Kustaa Vilkunan mukaan kilpailun alkuaikoihin heinäkuussa on viimeiset ajat kylvää talvivarastoon tulevat nauriit. Minulle oli sanottu Farmista, että vaikka eletään 1800-luvulla, kilpailu ei ole mikään historiadokumentti, eikä tarvitse olla piiruntarkka. Kun yhdistelin mielessäni vanhoja kasveja, niiden kasvumahdollisuuksia ja hoitotopimenpiteitä sekä kilpailijoiden syömisiä, yhtälö ei ollut helppo, jostakin oli pakko joustaa. Tiesin, että ristikukkaiset keittiökasvit kuuluisivat tärkeänä osana mukaan kasvimaalle, mutta en käsittänyt miten siellä selviäisivät lantun, nauriin ja kaalintaimet rapsikuoriaisten hyökkäyksiltä ilman myrkytystä. Jos niitä hoidettaisiin 1800-luvun keinoin saisivat päivittäin tuhkaa niskaansa, mutta se ei nyt ilmeisesti toteudu tässä tilanteessa.

Tiesin, että kotona hyllyssä on muutamia aika vanhanaikaisia puutarhakirjoja, mutta juuri nyt ei ollut aikaa lukea niitä, jos asiasta olisi kyselty joskus loppiaisen tienoilla, olisi ollut aikaa tehdä viljelysuunitelmaa, mutta nyt mentiin mututuntumalla ja luovalla mielikuvituksella.

*

Tässä vähän talvinen kuva äestyksen jatkoksi, mutta tässä kuvassa on vielä muutama vuosi sitten pystyssä ollut Kuoppakosken maamerkki: postikoppi.

Mikä ihmeen Farmi?

Olin viime vuoden toukokuun 17. päivänä äestämässä Jalonojalla radanvarressa, Erkki tuli vauhdilla perässä kylvökoneen kanssa perässä ja kaksi veturia kiskoivat pitkää tavarajunaa, kun tunsin kännykkäni värisevän, sille numerolle kännykkäni ei tietänyt nimeä. Joku pirteä Mari sanoi olevansa jostakin Oy:stä, suunnittelin sanoa, että en osta mitään, en tilaa mitään, minulla ei ollut pienintäkään aikomusta lopettaa äestämistä yhden lehtimyyjän takia, mutta se selitti jo kovasti jostakin 1800-luvun kasvimaasta, olin kuullut vain sanan sieltä toisen täältä, en ymmärtänyt yhtään mitään. Sanoin sille tyypille, että vartoos ny vähä, mää menen ulos tästä hytistä. Valmetti huusi kuumana ja sille teki vaan hyvää pieni jäähdytystauko. Kun olin päässyt vähän rauhallisempaan paikkaan, pyysin sitä Maria selittämään alusta asti, voisin jopa kuulla. Taaskaan en tahtonut pysyä kärryillä hänen vaudissaan, hän selitti vanhanajan elämästä, lantuista ja nauriista, ja televisio-ohjelmasta, josta en ollut kuullut mitään. Ihmettelin, että minne se kasvimaa pitäisi tehdä, eihän minulla itsellä ole ollut sallattimaata sen jälkeen, kun Heikki löysi tiensä Rausenkulmalle, eikä minulla ole edes pihaa, vain luomupujoja paalikasojen välissä. Viimein sain kysyttyä, että mihin se kasvimaa pitäisi tehdä ja hän sanoi, että Kuoppalan kotiseututalolle, niin pääsin vähän käsitykseen mistä oli kysymys. Mulla ei ollut mitään kokemusta elokuvatuotannosta, mitä Eeva vähän oli kertonut siitä kun oli tekemässä Kaksipäisen kotkan varjossa- elokuvaa oman alansa ammattilaisena. Mutta siitä mulla oli jonkinlainen käsitys millainen voisi olla vanhanaikainen kasvimaa ja millainen homma sellaisen tekeminen voisi olla. En luvannut mitään varmaa, mutta lupasin käydä Kuoppalassa katsomassa, kun seuraavalla viikolla sinne tulee tuotanotiimin sakkia. Mari oli ollut yhteydessä myös Kiikalan 4H-yhdistykseen ja sieltä tulis myös Poku käymään Kuoppalassa silloin. Hänen Kiikalansa päättelin olevan, joku vähän lähempänä oleva paikkakunta. Kiikoinen se oli, ei Kiikka.

Sovittiin, että tästä Farmista ei puhuta ulkopuolisille. Syitä oli tietysti monia, yksi se että taattiin työrauha Kuoppalassa.

Hetipian minulle selvisi, että Farmille oli kevään aikana ollut ilmoittautuminen ja halukkaita oli ollut tuhatmäärin. En paljoa jaksanut sitä formaattia kuukletella, mutta Ruotsissa se oli pyörinyt jo vuosia. Jos olisin katsellut telkkaria olisin varmaan huomannut sen mainoksia, mutta oli jäänyt näkemättä.