Olin
viime vuoden toukokuun 17. päivänä äestämässä Jalonojalla
radanvarressa, Erkki tuli vauhdilla perässä kylvökoneen kanssa
perässä ja kaksi veturia kiskoivat pitkää tavarajunaa, kun tunsin
kännykkäni värisevän, sille numerolle kännykkäni ei tietänyt
nimeä. Joku pirteä Mari sanoi olevansa jostakin Oy:stä,
suunnittelin sanoa, että en osta mitään, en tilaa mitään,
minulla ei ollut pienintäkään aikomusta lopettaa äestämistä
yhden lehtimyyjän takia, mutta se selitti jo kovasti jostakin
1800-luvun kasvimaasta, olin kuullut vain sanan sieltä toisen
täältä, en ymmärtänyt yhtään mitään. Sanoin sille tyypille,
että vartoos ny vähä, mää menen ulos tästä hytistä. Valmetti
huusi kuumana ja sille teki vaan hyvää pieni jäähdytystauko. Kun
olin päässyt vähän rauhallisempaan paikkaan, pyysin sitä Maria
selittämään alusta asti, voisin jopa kuulla. Taaskaan en tahtonut
pysyä kärryillä hänen vaudissaan, hän selitti vanhanajan elämästä, lantuista ja
nauriista, ja televisio-ohjelmasta, josta en ollut kuullut mitään.
Ihmettelin, että minne se kasvimaa pitäisi tehdä, eihän minulla
itsellä ole ollut sallattimaata sen jälkeen, kun Heikki löysi
tiensä Rausenkulmalle, eikä minulla ole edes pihaa, vain
luomupujoja paalikasojen välissä. Viimein sain kysyttyä, että
mihin se kasvimaa pitäisi tehdä ja hän sanoi, että Kuoppalan
kotiseututalolle, niin pääsin vähän käsitykseen mistä oli
kysymys. Mulla ei ollut mitään kokemusta elokuvatuotannosta, mitä
Eeva vähän oli kertonut siitä kun oli tekemässä Kaksipäisen
kotkan varjossa- elokuvaa oman alansa ammattilaisena. Mutta siitä
mulla oli jonkinlainen käsitys millainen voisi olla vanhanaikainen
kasvimaa ja millainen homma sellaisen tekeminen voisi olla. En
luvannut mitään varmaa, mutta lupasin käydä Kuoppalassa
katsomassa, kun seuraavalla viikolla sinne tulee tuotanotiimin
sakkia. Mari oli ollut yhteydessä myös Kiikalan 4H-yhdistykseen ja
sieltä tulis myös Poku käymään Kuoppalassa silloin. Hänen
Kiikalansa päättelin olevan, joku vähän lähempänä oleva
paikkakunta. Kiikoinen se oli, ei Kiikka.
Sovittiin,
että tästä Farmista ei puhuta ulkopuolisille. Syitä oli tietysti
monia, yksi se että taattiin työrauha Kuoppalassa.
Hetipian
minulle selvisi, että Farmille oli kevään aikana ollut
ilmoittautuminen ja halukkaita oli ollut tuhatmäärin. En paljoa
jaksanut sitä formaattia kuukletella, mutta Ruotsissa se oli
pyörinyt jo vuosia. Jos olisin katsellut telkkaria olisin varmaan
huomannut sen mainoksia, mutta oli jäänyt näkemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti