Mitä siellä Farmilla syötäisiin?

Jatkoin äestämistä ja mietein vanhan-ajan kasveja. Fiilikseen sopi hyvin, se mitä Erkillä oli kylvinkoneen latikossa: härkäpapuja ja vähän vehniä seassa. Mutta härkäpapu tuskin sopisi Farmin kasvimaalle, ainakaan isossa määrin.

Mari oli kertonut jo muutamia tosiasioita ohjelmasta, esimerkiksi se että kilpailijoita on alkuun 12 ja sitten vähitellen vähenevät ja kilpailu kestää 50 päivää ja alku ajoittuu heinäkuun puoliväliin. Siinä olikin jo tärkeää tietoa. Aika monta ateriaa pitää saada tehtyä. Tiesin vanhan-ajan elämästä, että juuri tuolloin ennen Jaakon-päivää oli ruoka kurjimmillaan, vilja vähissä tai loppu, juurekset ja perunat pieniä, kesähelteellä ei voitu teurastaa, siat kasvoivat ja nautakarja kulki metsälaitumilla, maitoa oli ja kalastus oli elämisen ehto.

Muistelin siellä savipölyisessä 505:n hytissä, että Kustaa Vilkunan mukaan kilpailun alkuaikoihin heinäkuussa on viimeiset ajat kylvää talvivarastoon tulevat nauriit. Minulle oli sanottu Farmista, että vaikka eletään 1800-luvulla, kilpailu ei ole mikään historiadokumentti, eikä tarvitse olla piiruntarkka. Kun yhdistelin mielessäni vanhoja kasveja, niiden kasvumahdollisuuksia ja hoitotopimenpiteitä sekä kilpailijoiden syömisiä, yhtälö ei ollut helppo, jostakin oli pakko joustaa. Tiesin, että ristikukkaiset keittiökasvit kuuluisivat tärkeänä osana mukaan kasvimaalle, mutta en käsittänyt miten siellä selviäisivät lantun, nauriin ja kaalintaimet rapsikuoriaisten hyökkäyksiltä ilman myrkytystä. Jos niitä hoidettaisiin 1800-luvun keinoin saisivat päivittäin tuhkaa niskaansa, mutta se ei nyt ilmeisesti toteudu tässä tilanteessa.

Tiesin, että kotona hyllyssä on muutamia aika vanhanaikaisia puutarhakirjoja, mutta juuri nyt ei ollut aikaa lukea niitä, jos asiasta olisi kyselty joskus loppiaisen tienoilla, olisi ollut aikaa tehdä viljelysuunitelmaa, mutta nyt mentiin mututuntumalla ja luovalla mielikuvituksella.

*

Tässä vähän talvinen kuva äestyksen jatkoksi, mutta tässä kuvassa on vielä muutama vuosi sitten pystyssä ollut Kuoppakosken maamerkki: postikoppi.