Juhannuksen päiväkirja 2.

22.6, juhannusaatto

Heräsin joskus viideltä, kun Erkki kysyi, että onko siellä kuuraa. Hyppäsin pystyyn ja sanoin, että sitten kaikki paleltuu. Mutta, kun tutkittiin tilannetta, niin ulkona oli kyllä kylmä, muttei sentään halla. Primeran katolla oli vain paljon kastetta, ei kuitenkaan kuuraa. Joskus kuuden jälkeen Erkki alkoi keittämään puuroa ja kaivamaan laatikosta jotain 1990-luvun karttoja, lähdettäisiin juhannusajelulle.  Joten puuro mahaan, vaatteet päälle, kaikki tarpeellinen (kännykkä, kamera, lompakko, lukulasit ja läppäri) mukaan ja menoksi.

*

Eura, kello on 7.37. Läppäri sylissä. Olis useampia langattomia verkkoja käytettävissä, antaa olla. Erkki tankkaa ja puhuu jonkun pyöräilijän kanssa. Vähän uutta pilveä taivaalla. Hiljainen kylä, tiellä menee muutamia autoja. Rekat seisoo parkissa.

Meillä on mukana vanha GT-kartta, siinä ei ole tietä 43, mutta on sentään Pyhäjärvi. Ajeltiin pikkuteitä Pyhäjärven länsirannalla. Pikkutiet oli vanhassakin kartassa aivan paikoillaan. Sierravuoreen olisi tarvinnut maksaa jo siihen aikaan aamusta pääsylippu, joten katseltiin muuta: Pyhäjärven rantaa ja tutustuttiin Alhonkylään. Sitten ajeltiin Honkilahden kirkolle. Se olikin päivän ensimmäinen bongattu kirkko.

Ja sitten suunnattiin lounaaseen. Seuraava pysähdyspaikka oli Vaaljärven lintutorni. Kiivettiin katseleen järveä ja kosteikkoa ja suota, ei siellä mitään lintuja näkynyt, metsässä lauloi vakiolajit, kaukana kukkui käki. Minä käytin alueen loistavassa kunnossa olleita huussipalveluita ja napsein kuvia. Erkki luki aamuauringossa Satakunnan Kansaa, vielä ehti, ennen kuin saavuttaisiin Varsinais-Suomeen.

Siellä oli veneetkin juhannustunnelmissa

*

Heitivän ruispellon päällä leijui sankka siitepölypilvi. Kaukaa näkyi aivan loistavan valkoinen pelto. Mikähän se oli? Jos oli kumiaa niin kukki kyllä aivan täysillä ja oli mahtava kasvusto. Ei kyllä voinut olla koiranputkeakaan.

Tutustuttiin Karjalankylän karttaan ja ajeltiin pitkin Karjalan teitä. Anu soitti ja toivoi tuliaisiksi mansikoita, pekonia ja kurkun. Meillä oli alkuperäinen tarkoituskin käydä ennen puoltapäivää ostamassa ruokaa, missä silloin sitten satutaankin olemaan.

Sitten suuntasimme Mynämäelle. Ruuan ostaminen puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ei ollutkaan aivan helppoa. Kurkkuja kyllä oli, mutta S-marketissa oli vain yksi rasiallinen mansikoita, belgialaisia! Pekonia ei mistään maasta. Pihan kojussakaan ei ollut enää mansikoita, pelkkiä kirsikoita, nekään tuskin suomalaisia?! Torilta Erkki löysi mansikoita ja Valintatalosta pekonia.

Mutusteltiin vähän perunalastuja ja juotiin limpparia. Sitten oli vuorossa kirkon katselu. Mahdottoman iso, mutta ei ainakaan ulkoa katsellen erityisen kaunis. Sori. Sitten suuntasimme kohti Mietoista, mutta ei suorinta ja tuttua reittiä, kuitenkin löydettiin perille. Marttilasta kirkolle päin oli yksi pelto aika ovelan näköistä kasvia. Määriteltiin se jo aika isoksi kasvaneeksi tattariksi, mutta se saattoi olla muutakin.

Katseltiin pihan kasveja. Aki huuteli joen toiselta puolelta hyvää juhannusta ja jatkoi auton pesua. Isäntäväki, Anu & Mikko, grillasi meille tukevan aterian ja me syötiin pitkään ja rauhallisesti. Äijä (kissa) tarjoili Oskulle (koira) sisiliskoja. Aurinko paistoi lämpimästi.

Kahden aikaan lähdettiin Mikon kanssa katseleen Mietoisten maisemia. Ensin Mikko kävi hakemassa kanille heiniä. Nähtiin Marjo ja Jouni pihassa, vaihdettiin muutama sana. Sillä suunnalla oli kesä pidemmällä kuin meillä täällä: rypsipellot kukki keltaisina, viimeisiä ensimmäisen sadon rehuja paalattiin, kuivaheinää oli kaadettuna, heiniä laitettiin seipäälle, päivänkakkarat ja huopaohdakkeet kukki täysillä, liikenneympyrässä kukki persian keltaruusut ja sellaista. Anu soitti ja pyysi Mikkoa tuomaan kärpäspaperia, joten ajettiin takaisinkin Unikankareentien kautta. Sillä aikaa, kun Mikko haki sen paprun, soitin Jukalla, se oli jo meillä, Maria tuli joka tapauksessa aattoillaksi Kokemäelle, joten oli saanut kyydin, ja suunnitteli pyöräilyä Ahvenukselle, suosittelin kulkupeliksi mun pyörää.

Sitten mentiin kahville. Oli jäätelöä ja mansikoita kans. Praatattiin jonkin aikaa, lähdettiin joskus neljän aikaan ajeleen. Koska meidän ei nyt sitten tarvinnutkaan ajaa Vuojoen kautta kotiin, bongattiin matkalla muutama kirkko. Ajettiin Vehmaan ja

 Kalannin kautta

Laitilaan, jossa hautausmaalla kasvoi paljon isoja vanhoja puita. Joukossa oli kymmeniä ikäloppuja jalavia, jotka oli niin täynnä siemeniä, että näyttivät ruskeilta. Navakassa tuulessa siemeniä tuli lumipyryn lailla alas. Niitä rapisi pitkin kirkon kattoa ja oli jo pieniä siemenkinoksia maassa. Jos ne kaikki siemenet tulevat alas juhannuksen aikana, niin siellä on arjen koittaessa ruskea nurmikko, ellei tuule niin paljoa, että ne lentävät pois hautausmaalta.

Sitten tuntui, että päivän kirkkokiintiö oli täynnä. Oli kuuma ja Laitilassa syötiin jätskituutit ja juotiin limpparia, Helmisimpukka oli vielä auki. Siitä ajettiin suorinta tietä kotiin katselematta yhtään kirkkoa. Kotiin tultiin jämptisti 12 tunnin kuluttua siitä kun oltiin lähdetty. Hopon lauma näytti syövän ruohoa kaikessa rauhassa laitumessaan maantien varressa. Koko iltapäivän aikana oli teillä vilkas liikenne, eikä täysin loppunut illallakaan. Pienien töllien pihoissa oli isoja kiiltäviä autoja. Näytti siltä, että monelle ränsistyneelle mummonmökille tultiin nyt ensimmäisen kerran tänä kesänä. Kiireesti leikattiin korkeimmat ruohot ja sytytettiin grilli.

En mennyt viemään Satakunnan Kansaa mummulle. Hän näytti touhuavan keittiössä. Täällä oli käyty, siis Jukka ja ehkä Mariakin, makkaraa oli kadonnut jääkaapista. Mun pyörä oli kadonnut, ohjaustangossa killunut pikkuinen kylmälaukku oli viskattu portaille. Jukka oli siis lähtenyt pyörällä, ei täällä autoa olisi ollutkaan tarjolla.

Laitoin mehumaijan kiehumaan, marjat olivat tietysti jo sulaneet. Juhannusaattona pitää ehdottomasti keittää mehua viime kesästä asti pakastimessa maanneista herukoista!, otollinen hetki?. Otin kauppaostokset pois kassista. Naposteltiin perunalastujen loput pusin pohjalta ja syötiin munkit, todettiin, että juhannusjuna ei ole hyvä ohjelma, siinä ei tapahdu mitään, tulipa tämä kirjoitettua katsellessa junaa kiskoilla. Erkki lähti Isollesuolle katsomaan Aatun laumaa. Kello on 21.15. Mitä nyt sitten?

*

Kello 22 lähdettiin katsomaan kokkoja, minä otin mummun pyörän. Kierrettiin Kauvatsankylän lenkki. Yksi kokko oli melkein sammunut ja kolme komean kokoista oli sytyttämättä. Ei me jääty niitä odottelemaan. Erkki katsoi juhannusjunaa, jonka taso oli ajan mittaan parantunut. Minäkin katsoin alkuun, mutta nukahdin Jukan sängyn päälle. Heräsin joskus puolenyön aikaan, kun Erkki laittoi telkkarin kiinni. Kömmein omaan sänkyyni.