Töitä Farmilla

Koska piti vähän katsella yhtä ja toista sellaista hankittavaa kasvia, mitä en itselleni osta, niin poikettiin Maamiekoulun Pehtorskaan ja siellä oli teeyrttejä (Gynostemma pentaphyllum), mahtavan reheviä köynnöksiä, komeita ja sen näköisiä, että kasvavat vaudilla, tai siis eivät ole minkään näköisiä, eivät kuki, siinä se, mutta aika kalliita 15€ kappale.

Mietein asiaa ja soitin kysymykseni heille, että voiko sellaisia ostaa, muita vaihtoehtoja en tiedä. Ensin eivät tietäneet, mutta sitten soittivat, että osta niitä ja kysyivät, että voinko pitää niitä kotona muutaman päivän, koska sitä aitaa ei ole vielä. Menin ja ostin kaikki teeköynnökset, niitä oli enää neljä jäljellä, mutta ne olivat niin isoja, että Primera tuli aivan täyteen, sitten oikoin ne roikkumaan vanhan navetan oviaukkoon, johon paistoi aurinko melkin koko päivän, ensimmäisten päivien ulkoilmaan totutteluun laitoin risaisen harson niiden päälle, siinä niitä sitten kastelin mennen tullen ohi kulkiessani.

Kuukletin teeköynnöksen ja sain tietooni, että se on tehokas rohdos Kiinassa, sillä voidaan parantaa kaikki sairaudet ja oikein käytettynä sen avulla voidaan saavutta kuolemattomuus. Aika hyvä kasvi! Ei kylläkään talvehdi Suomen talvessa.

Oli sovittu, että multaa tule aamulla, kun pyöräilin Kuoppakoskelle päin, niin Isotalo jo kiskoi kasettia peräkärrystä linja-autopysäkillä sillan lähellä.

Seruaava ongelma oli se, että millä saadaan sekoitettua multa savieen maahan ja tasoitettua kasvimaa. Kuoppalassa oli silloin renkinä Rami, hän kauhoi mullan levälleen Avantilla, se oli iso apu.

Huohkeaksi sitä ei voinut saada ilman jyrsintä, mutta mistä sellainen saadaan. Siinä mietittiin ja pähkäiltiin kaikki omat vanhat romut läpi. Meen äkeellä ei voi tehdä siellä mitään, ei mahdu ja kultivaattorissa on vain kolme pikkiä jäljellä. Kuka voisi jyrsiä sen? Pitäisi olla näppärä traktorijyrsin, millään Rotavaattorilla ei sitä jaksa möyhiä. Sitten yhtäkkiä välähti: Vähtärin Hannu.

Visuaalisesti oli täysin selvää, että kasvimaan penkit tulevat harmaan rakennuksen puoleiseen päähän sarkaa ja loppu ala tulee perunalle. Penkkien pitää olla poikittain, jotta se näyttää kasvimalta.

Kasvivalinta oli ristiriitaista, sillä ne tärkeimmät vanhanajan kasvit ovat sen verran vaikeita kasvattaa, etten uskonut niihin, sillä kuka niitä ruiskuttaisi, minähän tein heti selväksi, että luomuviljelijä ei ruiskuta edes naapurissa ja toisaalta eipä 1800-luvulla ruiskutettu sen paremmin glyfosaattia kuin pyretriiniäkään.

Kasvien sekaan tuli vähän jekkujakin ja kasveja joissa olisi mielikuvitukselle mahdollisuuksia. Myös sitä ajattelin, että heillä olisi alusta asti jotakin syömistä, ainakin salaatin lehtiä, vaikka tuotantoryhmä kehui, että kilpailijoiden joukossa on kokeneita kasvien käyttäjiä, he löytävät aterian villivihanneksistakin, onha lähimaastoissa voikukkia, nokkosia ja vuohenputkia ja muutakin hortaa.

Kun ynnäsin ja vähensin kaikki vaatimukset, tulin siihen tulokseen, että kasvimaan varmin ruuan antaja tulee olemaan punajuuri, se ehtii kasvaa syötävään kokoon heinäkuun puoliväliin mennessä ja kun ovat taitavia kasvien käyttäjiä, niin voivat syödä myös naatit, niin eivät näe nälkää. Koska lanttu ja nauris olivat heille tärkeitä kasveja, kylvin niitä vaikka tiesin, mihin suihin taimet menevät, rapsikouriaisten. Porkkanaakin kylvettiin, vaikka se tuskin ehtisi tekemään heille kunnon satoa, paitsi voihan siitäkin syödä naatit ja taimet kun harventavat rivejä.

Koska kalastuksesta puhuttiin paljon, kylvettiin kunnon rivi tilliä, kalaruoka vaatii tilliä.

Yrttimaahan piti saada perinneyrttejä, siis lapio käteen ja oman pihan pöheikköön kaivamaan rikkruohojen seasta, sieltä löytyi: liperi, sakasnkirveli, venäläinen rakuuna, koreaniiso, raunioyrttejä

Kasvatin kesäkurpitsan ja kurkkuyrtin taimia. Ostin muutamia taimia: timjamia, minttuja ja minitomaateita.

Näin vähitellen alkoi muodostua kokonaisuus, joka ei takuulla ollut oikeesti miltään aikakaudelta.