Nyt ja ennen korona-aikaa

Ennen piti olla reippaasti kansainvälinen ja tervehtiä halaten, eikä kylmän kalsea suomalainen, joka hädin tuskin uskaltaa kätellä.

Nyt ei saa halata, ei edes kätellä. Heilutetaan kättä vaan kolmen merin päästä.

Ennen kuului käyttää julkisia kulkuneuvoja, jos vain oli mahdollisuus, täällä metsässä se on aika kaukainen ajatus.

Nyt ei mennä bussiin, junaan, ratikkaa tai metroon, vaan parasta on ajaa omalla autolla, mikä vielä muutama viikko sitten oli lähes ympäristörikos.

Ennen kuului lentää, aina hienompaa mitä kauemmaksi. Sivistyneen ihmisen merkki oli muutama lentäen tehty lomamatka vuodessa. Ne olivat moukkia maalaisia, jotka eivät kyenneet lähtemään lentelemään.

Nyt ei lennetä. Sitten kun uskalletaan lähteä bunkkerista ulos, mennään kansallispuistoon pitkospuille.

Ennen kuljettiin tungoksessa kaupan hyllyjen välissä hypistelemässä ja rapistelemassa tavaroita, käänneltiin niitä ja katseltiin, kokeiltiin.

Nyt saat murhaavia katseita, jos kaupassa kosket tuotteeseen, jota et kuitenkaan laita kärryysi. Kaupoissa on niin vähän asiakkaita, että turvaväli on helppo pitää.

Ennen kaupassa hyörittiin pareittain tai sakilla tai koko perhe yhdessä. Nyt sinne mennään yksin.

Ennen mentiin töihin, matkaan meni puolituntia tai kokotunti, sama palatessa. Nyt tehdään töitä kotona tai sitten ei enää tehdä mitään. Ne, jotka tekevät töitä tekevät niitä ilman entisen ajan työaikalakeja väsyksiin ja uuvuksiin asti.

Ennen kuului istua sakilla syömässä ja juomassa, pitämässä hauskaa.

Nyt niitä paikkoja sanotaan viruslingoiksi ja ne on suljettu. Nyt kuuluu syödä ja juoda yksin tai kaukana toisista ihmisistä ja kotona pysyen.

Ennen kaikki kunnon kansalaiset kävivät salilla hikoilemassa ja hallissa uimassa.

Nyt ne paikat ovat kiinni ja ihan hyvin voidaan juosta ja kävellä pitkin metsiä ja puistoja kaukana toisistamme. Television edessä voi voimistella sen sijaan, että löhöisi sohvalla.

Ennen oli sivistynyttä käydä teatterissa ja omistaa museokortti. Ehkä nytkin olisi, mutta ne paikat on kiinni.

Minulle nämä voimassa olevat rajoitukset eivät paljoa vaikuta, päinvastoin, nyt ei tarvitse suunnitella mitään menemisiä, kun kaikki on kiinni. Yleensä mun suunnitelmat jää ärsyttävästi suunnittelun asteelle. Kaupassa meiltä käydään nyt korona-aikana harvoin, suunnilleen joka toinen viikko. Jos tätä jatkuu kuukausia, niin sitten tulee ehkä tarve käydä jossakin erikoisliikkeessä, mutta kyllä tässä kesä menee entisillä vaatteilla, mutta syksyllä voi tarvita jotakin lämmintä, on sitten jo vaatteet kulahtaneita.

Kansalaisopisto loppui vähän suunniteltua aikaisemmin, tai loppu vedettiin etänä. Se ei ollut suuri puute, mutta sunnuntain messua alan kaipaamaan. Kyllähän jumalanpalveluksia näkyy ja kuuluu netistä, radiosta ja telkkaristakin, mutta siinä asiassa kaipaan paikanpäälle pääsemistä ja Herran Pyhää Ehtoollista.

Näkee nyt sitten, että miten hallitus lähtee rajoituksia purkamaan ja mitä siitä seuraa. Mielenkiintoista.

Möö, vaan ja pöö. Päivä se oli tänäänkin, vaikka kylmä, eikä aurinkoakaan paljoa näkynyt.

Koronakiltisti ollaan kotona ja käydään ulkona, jos tarjetaan.

Pysykää koronattomina.

A-L R